¹Til sangmesteren; av Korahs barn; efter Alamot*; en sang. / {* sannsynligvis en toneart, 1KR 15, 20.}

¹Laulunjohtajalle. Korahilaisten laulu. Korkea ääniala. (H46:2)Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.

²Gud er vår tilflukt og vår styrke, en hjelp i trengsler, funnet såre stor.

²(H46:3)Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.

³Derfor frykter vi ikke, om jorden omskiftes, og om fjell rokkes i havets hjerte,

³(H46:4)Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)

⁴om dets bølger bruser og skummer, og fjell bever ved dets overmot. Sela.

⁴(H46:5)Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

⁵En strøm - dens bekker gleder Guds stad, den Høiestes hellige bolig.

⁵(H46:6)Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.

⁶Gud er midt i den, den skal ikke rokkes; Gud hjelper den når morgenen bryter frem.

⁶(H46:7)Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.

⁷Folkeferd bruste, riker blev rokket; han lot sin røst høre, jorden smeltet.

⁷(H46:8)Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)

⁸Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.

⁸(H46:9)Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.

⁹Kom, se Herrens gjerninger, som har gjort ødeleggelse på jorden!

⁹(H46:10)Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa.

¹⁰Han gjør ende på krigene over hele jorden, bryter buen sønder og hugger spydet av; vognene brenner han op med ild.

¹⁰(H46:11)"Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa."

¹¹Hold op og kjenn at jeg er Gud! Jeg er ophøiet iblandt folkene, ophøiet på jorden.

¹¹(H46:12)Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)

¹²Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.