¹Til sangmesteren, for Jedutun; en salme av David.

¹Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi. (H62:2)Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun.

²Bare i håp til Gud er min sjel stille; fra ham kommer min frelse.

²(H62:3)Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.

³Han alene er min klippe og min frelse, min borg, jeg skal ikke rokkes meget.

³(H62:4)Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne, hyökkäätte kaikki kimppuuni? Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri.

⁴Hvor lenge vil I alle storme løs på en mann, bryte ham ned som en mur som heller, et gjerde som støtes om?

⁴(H62:5)He juonittelevat syöstäkseen minut maahan, he rakastavat valhetta. Suullaan he siunaavat, mutta sisimmässään he kiroavat. (sela)

⁵De rådslår bare om å styrte ham ned fra hans høihet, de har sin lyst i løgn; med sin munn velsigner de, men i sitt hjerte forbanner de. Sela.

⁵(H62:6)Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon.

⁶Bare i håp til Gud vær stille, min sjel! for fra ham kommer mitt håp.

⁶(H62:7)Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.

⁷Han alene er min klippe og min frelse, min borg, jeg skal ikke rokkes.

⁷(H62:8)Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani.

⁸Hos Gud er min frelse og min ære; min sterke klippe, min tilflukt er i Gud.

⁸(H62:9)Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)

⁹Sett eders lit til ham til enhver tid, I folk! Utøs eders hjerte for hans åsyn! Gud er vår tilflukt. Sela.

⁹(H62:10)Ihmisiin ei ole luottamista, he ovat vain tuulenhenkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa.

¹⁰Bare tomhet er menneskenes barn, bare løgn er mannens sønner; i vektskålen stiger de til værs, de er tomhet alle sammen.

¹⁰(H62:11)Älkää luottako väkivaltaan, älkää rakentako ryöstösaaliin varaan. Vaikka omaisuutenne karttuu, älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne.

¹¹Stol ikke på vold, og sett ikke fåfengt håp til røvet gods! Når rikdommen vokser, så akt ikke på det!

¹¹(H62:12)Jumala on sanonut kerran, kahdesti olen tämän kuullut: Jumalan on valta.

¹²En gang har Gud talt, ja to ganger har jeg hørt det*, at styrke hører Gud til. / {* d.e. Gud har gjentatte ganger sagt.}

¹²(H62:13)Sinun, Herra, on uskollisuus. Sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

¹³Og dig, Herre, hører miskunnhet til; for du betaler enhver efter hans gjerning.