¹Den som sitter i den Høiestes skjul, som bor i den Allmektiges skygge,

¹Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

²han sier til Herren: Min tilflukt og min borg, min Gud som jeg setter min lit til!

²sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

³For han frir dig av fuglefangerens snare, fra ødeleggende pest.

³Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

⁴Med sine vingefjærer dekker han dig, og under hans vinger finner du ly; hans trofasthet er skjold og vern.

⁴Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

⁵Du skal ikke frykte for nattens redsler, for pil som flyver om dagen,

⁵Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,

⁶for pest som farer frem i mørket, for sott som ødelegger om middagen.

⁶et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

⁷Faller tusen ved din side og ti tusen ved din høire hånd, til dig skal det ikke nå.

⁷Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

⁸Du skal bare skue det med dine øine, og se hvorledes de ugudelige får sin lønn.

⁸Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

⁹For du, Herre, er min tilflukt. Den Høieste har du gjort til din bolig;

⁹Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

¹⁰intet ondt skal vederfares dig, og ingen plage skal komme nær til ditt telt.

¹⁰Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

¹¹For han skal gi sine engler befaling om dig at de skal bevare dig på alle dine veier.

¹¹Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

¹²De skal bære dig på hendene, forat du ikke skal støte din fot på nogen sten.

¹²ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

¹³På løve og huggorm skal du trå; du skal trå ned unge løver og slanger.

¹³Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

¹⁴For han henger fast ved mig, og jeg vil utfri ham; jeg vil føre ham i sikkerhet, for han kjenner mitt navn.

¹⁴Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

¹⁵Han skal påkalle mig, og jeg vil svare ham; jeg er med ham i nøden, jeg vil utfri ham og føre ham til ære.

¹⁵Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

¹⁶Med et langt liv vil jeg mette ham og la ham skue min frelse.

¹⁶Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä."