¹Du hevnens Gud, Herre, du hevnens Gud, åpenbar dig i herlighet!

¹Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

²Reis dig, du jordens dommer, la gjengjeldelse komme over de overmodige!

²Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

³Hvor lenge skal de ugudelige, Herre, hvor lenge skal de ugudelige fryde sig?

³Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

⁴De utgyder en strøm av ord, de fører frekk tale; alle de som gjør urett, taler store ord.

⁴Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

⁵Ditt folk, Herre, knuser de, og din arv plager de.

⁵Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

⁶Enken og den fremmede slår de ihjel, og farløse myrder de.

⁶He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

⁷Og de sier: Herren ser ikke, og Jakobs Gud gir ikke akt.

⁷ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa."

⁸Gi dog akt, I ufornuftige blandt folket, og I dårer, når vil I bli kloke?

⁸Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

⁹Mon han som planter øret, ikke skulde høre? Mon han som skaper øiet, ikke skulde se?

⁹Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

¹⁰Mon han som refser hedningene, ikke skulde straffe, han som gir menneskene forstand?

¹⁰Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

¹¹Herren kjenner menneskenes tanker, han vet at de er tomhet.

¹¹Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

¹²Salig er den mann som du, Herre, refser og gir lærdom av din lov

¹²Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

¹³for å gi ham ro for onde dager, inntil det blir gravd en grav for den ugudelige.

¹³Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

¹⁴For Herren skal ikke forkaste sitt folk og ikke forlate sin arv;

¹⁴Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

¹⁵for dommen skal vende tilbake til rettferdighet, og alle de opriktige av hjertet skal gi den medhold.

¹⁵Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

¹⁶Hvem reiser sig for mig imot de onde? Hvem stiller sig frem for mig imot dem som gjør urett?

¹⁶Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

¹⁷Dersom ikke Herren var min hjelp, vilde min sjel snart bo i dødsrikets stillhet.

¹⁷Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

¹⁸Når jeg sier: Min fot vakler, da holder din miskunnhet mig oppe, Herre!

¹⁸Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

¹⁹Når mine urolige tanker i mitt hjerte blir mange, da husvaler din trøst min sjel.

¹⁹Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

²⁰Har vel fordervelsens domstol noget samfund med dig, der hvor de skaper urett under skinn av rett?

²⁰Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

²¹De slår sig skarevis sammen imot den rettferdiges sjel, og uskyldig blod dømmer de skyldig.

²¹He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

²²Da blir Herren mig en borg, og min Gud min tilflukts klippe.

²²Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

²³Og han lar deres urett komme tilbake over dem, og for deres ondskaps skyld skal han utrydde dem; ja, Herren vår Gud skal utrydde dem.

²³Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.