1Nato odgovori Job in reče:
1Nyt Job sanoi:
2Pazljivo poslušajte govorjenje moje, in to bodi namesto vaših tolažb.
2-- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
3Potrpite, in tudi jaz bom govoril, in ko dogovorim, se posmehujte.
3Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
4Mar tožba moja velja ljudem? ali kako naj ne bi bil žalosten duh moj?
4En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
5Obrnite se k meni in strmite in položite roko na usta svoja!
5Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
6Res, kadar se tega spomnim, se prestrašim in trepet prešine meso moje.
6Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
7Zakaj žive brezbožniki, dočakajo starosti, množe si tudi bogastvo?
7Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
8Njih seme stoji trdno ž njimi vred vpričo njih in njih zarod pred njih očmi.
8He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
9Njih hiše so v miru, brez straha, in Božje šibe ni nad njimi.
9Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
10Njih junci skačejo in ne neplodno, njih krave se lahko otele in ne izvržejo.
10Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
11Deco odpošiljajo kakor ovac krdelo in njih otroci plešejo veselo.
11Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
12Pevajo glasno z bobnicami in citrami in se vesele ob glasu piščali.
12he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
13V sreči prežive svoje dni, in v trenutku se pogreznejo v kraj mrtvih.
13Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
14In vendar govore Bogu mogočnemu: Pojdi od nas, ker spoznanja tvojih potov ne želimo!
14Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi."
15Kaj je Vsemogočni, da bi mu služili, ali kaj nam hasni, če se mu z molitvijo bližamo?
15He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?"
16Glej, njih sreča vendar ni v njih rokah. Svetovanje brezbožnih bodi daleč od mene!
16He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
17Kolikokrat se dogodi, da ugasne svetilo brezbožnikov in pridrevi nadnje njih poguba? da jim Bog podeli žalosti v srdu svojem?
17Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
18da so kakor rezanica pred vetrom in kakor pleve, ki jih razpiše vihar?
18Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
19Bog hrani, pravite, krivdo brezbožnikovo za otroke njegove. Njemu naj jo povrne, da jo on čuti!
19Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
20S svojimi očmi naj gleda svojo pogubo in pije naj od togote Vsegamogočnega!
20Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
21Kajti kaj bo maral za hišo svojo za seboj, ko se prestreže število mesecev njegovih? –
21Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
22More li kdo Boga mogočnega učiti spoznanja, ko vendar on sodi tiste, ki so na višavah?
22Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
23Tale umrje v obili moči svoji, ko je popolnoma brez skrbi in v miru;
23Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
24posode njegove so polne mleka in kosti njegove z mozgom pitane.
24lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
25Oni umrje v bridkosti duše, in nikdar ni okusil dobrega.
25Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
26Skupaj ležita v prahu, črvad ju oba pokriva.
26Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
27Glejte, jaz poznam misli vaše in naklepe, s katerimi me nadlegujete.
27Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
28Kajti pravite: Kje je hiša mogočneža in kje šator, ki so v njem prebivali brezbožni?
28Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"
29Niste li vprašali popotnikov? in njih znamenita poročila boste pač pripoznali:
29Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
30da Bog hrani hudobneža do dne pogube, da ga odpravi v dan jeze.
30Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
31Kdo mu sme očitati v obraz pot njegovo? in kdo mu povrne, kar je storil?
31Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
32Prav njega spremijo s častjo do groba, in nad gomilo ga še čuvajo.
32Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
33Lahke mu so grude v dolini; in za njim pojdejo vsi ljudje, kakor jih je šlo brezštevilno pred njim.Kako me torej zaman tolažite? Od vaših odgovorov ostane le nezvestoba.
33Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
34Kako me torej zaman tolažite? Od vaših odgovorov ostane le nezvestoba.
34Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.