¹Tedaj odgovori Zofar Naamatec in reče:

¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²Zato mi odgovarjajo misli moje in zaradi tega sem znotraj razburjen.

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

³Svarilo, sebi v sramoto, mi je poslušati! A duh moj po razsodnosti svoji mi odgovarja.

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

⁴Ne veš li tega, kar je od vekomaj, odkar je bil človek postavljen na zemljo:

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁵da je zmagoslavje brezbožnih kratko in radost bogapozabnika le za trenotek?

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁶Najsi celó do neba stopa visokost njegova in glava njegova se dotika oblakov:

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁷kakor blato njegovo pogine za vselej; kateri so ga videli, poreko: Kje je?

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁸Kakor sen odleti, in ne bodo ga našli, izgubi se kakor ponočna prikazen.

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁹Oko ga je ugledalo, a ne bo ga videlo več, in nikdar več ga ne bo gledalo mesto njegovo.

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

¹⁰Njegovi otroci bodo iskali prijaznosti ubogih in njih roke bodo povračale oškodovancem imetje njegovo.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹¹Kosti so mu bile polne mladostne moči, ta pa zdaj leži ž njim v prahu.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹²Čeprav mu je hudoba sladka v ustih in jo skriva pod jezikom svojim,

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹³jo slastno goji in je noče pustiti, ampak jo zadržuje v grlu svojem:

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹⁴vendar se izpremeni hrana v životu njegovem, kačji strup bode v notranjščini njegovi.

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁵Bogastvo je požrl, pa ga bo izbljuval, iz trebuha mu ga potegne Bog mogočni.

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁶Sesal je kačji strup: gadji jezik ga usmrti.

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁷Ne bo gledal veselja svojega v potokih, v tekočih rekah medu in smetane.

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁸Povrniti mora, kar je pridelal, ne sme tega uživati; primerno imetju, ki ga je pridobil, se ne more veseliti.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁹Kajti potrl je in zapustil ubožce, hiše si je siloma vzel, a ne bo jih dozidal.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

²⁰Kajti pokoja ni poznal v osrčju svojem, zato ne ohrani ničesar, kar mu je drago.

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²¹Nič ni ušlo njegovi požrešnosti, zato ne bode trpežno blagostanje njegovo.

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²²Ko bode v obilni obilosti, ga zadene stiska, roka vsakega trpina pride nanj.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²³Ko si bo hotel napolniti trebuh, Bog spusti nanj jeze svoje togoto, in deževala bo nanj, njemu v jed.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²⁴Bežal bo pred železnim orožjem, a prestreli ga bronasti lok.

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁵Izdere pšico, in pride ven iz telesa njegovega, svetlo jeklo iz žolči njegove, strahote ga objamejo.

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁶Zgolj nesreča je prihranjena za vse zaklade njegove, požre ga ogenj, ki ga človek ne podpihava, požge, kar je preostalo v šatoru njegovem.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁷Nebesa razkrijejo njegovo krivico, in zemlja se vzdigne zoper njega.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁸Dobiček hiše njegove se spravi vstran, povodenj ga odplavi v dan jeze Božje.To je človeku brezbožnemu delež od Boga in dediščina, prisojena mu od Boga mogočnega.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁹To je človeku brezbožnemu delež od Boga in dediščina, prisojena mu od Boga mogočnega.

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.