1Potem odpre Job usta in kolne svoj dan.
1Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
2In izpregovori Job in reče:
2ja sanoi:
3Izgine naj dan, ki sem v njem bil rojen, in noč, ki je rekla: Deček je spočet!
3-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4Tisti dan – naj postane teman, ne vprašaj po njem Bog od zgoraj, svit mu ne zasij nikdar!
4Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
5Tema in senca smrti naj si ga prisvojita, mrak naj se ušatori nad njim, vse, kar temni dan, naj ga prestraši!
5Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
6Tista noč – tema jo prevzemi, naj se ne veseli med dnevi leta, naj ne pride v mesecev število!
6Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
7Da, tista noč bodi nerodovitna, veselega glasu ne bodi v njej!
7Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
8Prekolnite jo, čarovniki, ki preklinjate dan, ki ste zmožni zbuditi leviatana.
8Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
9Potemné naj zvezde njenega somraka, pričakuje naj svetlobe, pa je ne bodi, tudi utripanja jutranje zarje naj ne zagleda:
9Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
10zato ker mi ni zaprla materinega telesa, ni skrila nadloge mojim očem.
10Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
11Zakaj nisem umrl kar ob rojstvu, izpustil duše, ko sem prišel iz materinega telesa?
11Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12Zakaj sem bil vzet na kolena in zakaj na prsi, da sem sesal?
12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
13Kajti sedaj bi ležal in bi počival in spal – in imel bi pokoj
13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
14s kralji in svetovalci zemlje, ki so si zgradili podrtine,
14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15ali s knezi, ki so imeli zlata, ki so napolnili hiše svoje s srebrom.
15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16Ali da bi me sploh ne bilo kakor ni izpovitka, ki so ga zagrebli, kakor otročiči, ki nikdar niso videli luči!
16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17Tam je nehalo krivičnikov divjanje, tam počivajo, ki jim je opešala moč;
17Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18tam mirno ležé vkup vsi zasužnjenci, ne slišijo več glasu priganjalca.
18siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19Mali in veliki – tam eno je in isto, in hlapec je prost gospodarja svojega.
19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
20Čemu je dal Bog siromaku luč in življenje onim, ki so v bridkosti duše?
20Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21ki čakajo smrti, pa je ni, in hrepene po njej bolj, nego kdor koplje zaklade,
21He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22ki bi se silno veselili in radovali, ko bi našli grob?
22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
23Čemu je luč možu, čigar pot je prikrita in ki ga je Bog ogradil s trnjem?
23Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
24Zakaj kadar bi imel jesti, mi je zdihovati, in stokanje moje se razliva kakor voda.
24Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
25Kajti česar sem se bal, to je prišlo nadme, česar me je bilo strah, to me je zadelo.Ni mi miru, ne pokoja, ne počitka, a nova prihaja bridkost!
25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
26Ni mi miru, ne pokoja, ne počitka, a nova prihaja bridkost!
26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.