¹Zavezo sem sklenil s svojimi očmi, in kako bi se bil smel ozirati po devici?

¹Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

²A kaj mi je delež Božji odzgoraj in dediščina Vsemogočnega iz visokosti?

²Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

³Ni li poguba nepravičniku in nesreča njim, ki delajo krivico?

³Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

⁴Ne vidi li On potov mojih in ne šteje li vseh korakov mojih?

⁴Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

⁵Ako sem se pečal z ničemurnostjo in je noga moja hitela v prevaro

⁵Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

⁶(naj me pretehta na tehtnici pravičnosti, in spozna Bog brezmadežnost mojo!),

⁶Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

⁷ako je krenil korak moj s prave poti in mi je srce hodilo za očmi mojimi in se je madež prijel mojih rok:

⁷Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

⁸sejem naj, a drug uživaj, in kar sem zasadil, naj se s korenino izdere!

⁸syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

⁹Ako mi je znorelo srce za katero ženo in sem prežal pri vratih bližnjega svojega:

⁹Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

¹⁰naj žena moja melje drugemu in drugi naj se nadnjo sklanjajo!

¹⁰jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

¹¹Kajti to je ostudnost, to je pregreha, ki jo morajo kaznovati sodniki.

¹¹Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

¹²Kajti to je ogenj, ki požira do pogubljenja in ki bi s korenom izdrl vse, kar sem pridelal.

¹²Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

¹³Ako nisem spoštoval pravice hlapca svojega in dekle svoje, ko sta se prepirala z menoj:

¹³Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

¹⁴kaj si počnem, če vstane Bog mogočni, in ko bo preiskoval, kaj mu odgovorim?

¹⁴Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

¹⁵Ni li tudi njega Stvarnik moj naredil v materinem telesu, in ni li eden naju pripravil v materini otrobi?

¹⁵Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

¹⁶Ako sem ubožcem odrekel, kar so želeli, in povzročil, da so vdovine oči medlele,

¹⁶Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

¹⁷ali če sem jedel grižljaj svoj sam in ni tudi jedla od njega sirota

¹⁷Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

¹⁸(pač od mladosti moje je rasla pri meni kakor pri očetu in od materinega telesa sem bil vdovi vodnik);

¹⁸Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

¹⁹ako sem koga videl blizu pogina, ker ni imel oblačila, in potrebnega brez odeje,

¹⁹Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

²⁰in če me ni blagoslavljalo ledje njegovo in če se z volno mojih ovac ni ogreval,

²⁰Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

²¹ako sem vihtel roko proti siroti, ker sem videl, da mi je pomoč med vrati:

²¹Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

²²odpadi mi pleče od lopatice svoje in rama moja se odlomi od njene cevi!

²²Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

²³Zakaj pogubljenje od Boga mogočnega mi je bilo v strah in vpričo Njegove vzvišenosti nisem mogel ničesar.

²³Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

²⁴Ako sem postavil zlato za nado svojo in čistemu zlatu rekel: Upanje moje!

²⁴Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"?

²⁵ako sem se veselil, da mi je bilo imetja veliko ter da je moja roka mnogo pridobila;

²⁵Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

²⁶ako sem gledal solnce, kako je sijalo, in v diki plavajoči mesec,

²⁶Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

²⁷in srce mi je bilo skrivaj omamljeno, da sem njima v čast poljubljal roko svojo:

²⁷niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

²⁸tudi to bi bila pregreha, kazni vredna pred sodniki, ker bi bil zatajil Boga mogočnega, ki je gori!

²⁸Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

²⁹Ako sem se veselil nesreče sovražilca svojega in se vzradoval, ko ga je zadelo zlo

²⁹Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

³⁰(a nikoli nisem dopustil grlu svojemu grešiti, da bi bil s kletvijo zahteval smrt njegovo!),

³⁰En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

³¹ako niso rekali šatora mojega ljudje: Kdo bi se ne bil nasitil mesa njegove živine?

³¹Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!"

³²na ulicah ni bilo treba prenočevati tujcu, duri svoje sem odprl popotniku –

³²Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

³³ako sem, kakor Adam, prikrival prestopke svoje, skrivaje v nedrijih krivdo svojo,

³³En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

³⁴ker sem se bal velike množice in me je strašilo zaničevanje rodovin, tako da sem molčal in nisem stopil ven iz duri...

³⁴Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

³⁵O da bi imel koga, ki bi me poslušal! (tu je moj podpis, Vsemogočni naj mi odgovori!) in da bi imel tožbenico, ki jo je pisal nasprotnik moj!

³⁵Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

³⁶Res, na rami svoji bi jo nosil in si jo navezal kakor venec!

³⁶Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

³⁷Korakov svojih število bi mu naznanil, pristopil bi k njemu kakor knez.

³⁷Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

³⁸Ako vpije nad menoj njiva moja in brazde njene vse vkup jokajo;

³⁸Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

³⁹ako sem užival njen pridelek, ne da bi bil plačal, in sem provzročil, da je njen posestnik izdahnil:tedaj mi rasti osatje namesto pšenice in namesto ječmena grd plevel! Konec je besedam Jobovim.

³⁹jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

⁴⁰tedaj mi rasti osatje namesto pšenice in namesto ječmena grd plevel! Konec je besedam Jobovim.

⁴⁰kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.