¹Da, ob tem mi srce trepeta in poskakuje s svojega mesta.

¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

²Čujte, čujte glasu Njegovega hrum in šumljanje, ki prihaja iz ust Njegovih!

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

³Pod vsa nebesa ga pošilja in blisk svoj do robov zemlje.

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

⁴Za bliskom rjove grom; On grmi z veličastnim glasom svojim in ne zadržuje bliskov, ko se čuje glas Njegov.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁵Bog mogočni grmi čudovito z glasom svojim, velike dela reči, ki jih ne razumemo.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁶Zakaj snegu veli: Padaj na zemljo! enako nalivu in silnim ploham svojim.

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁷Vsakemu človeku zapečati roko, da bi vsi ljudje spoznali delo Njegovo.

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁸Tedaj gre zver v svoja skrivališča in ostaja v svojih brlogih.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁹Iz hrama na jugu prihaja vihar, od severa pa mraz.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

¹⁰Po dihu Boga mogočnega se naredi mraz in široke vode se stisnejo.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹¹Z množino mokrote obtežuje oblake, daleč razprostira oblake strelonosne.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹²Pod Njegovim vodstvom se zasukajo, da opravijo, karkoli jim zapove, nad površjem obseljene zemlje,

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹³bodisi, da jim veli izprazniti se v šibo, če je treba zemlji Njegovi, ali v dokaz Njegove milosti.

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹⁴Čuj to, Job, stoj in opazuj čudovita dela Boga mogočnega!

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁵Veš li, kako Bog obtežava oblake svoje in veli sijati njih svetlobi?

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁶Umeš li plavanje in valovanje oblakov, čudovita dela tistega, ki je popoln v znanju?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁷Ti, ki ti obleka postane gorka, kadar jug vleče po zemlji,

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁸moreš li ti kakor On razpeti nebeški obok, da trdno stoji kakor zlito zrcalo?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁹Poúči nas, kaj naj Mu rečemo? Mi ne moremo urediti besed zaradi tmine.

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

²⁰Ali naj se Mu oznani, da hočem govoriti? Kdo bo li želel, da bo uničen?

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²¹Sedaj sicer ne vidimo luči, ki na oblake svetlo sije, a veter potegne in jih očisti.

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²²Od severa prihaja zlat lesk – okoli Boga je strašna veličast;

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²³Vsemogočnega ne moremo doseči, prevzvišen je v moči; a v sodbi in v obili pravičnosti nikomur ne dela sile.Zato se ga boje ljudje; on se ne ozira na nikogar, kakorkoli je modrega srca.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²⁴Zato se ga boje ljudje; on se ne ozira na nikogar, kakorkoli je modrega srca.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.