¹Veš li za čas, kdaj rode divje koze v skalah, ali si opazoval, kdaj so košute v porodnih bolečinah?

¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²Si li preštel njih mesece, katere jim je dopolniti, in veš li čas, kdaj rode?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³kako se zvijajo, mlade svoje izpuščajo, bolečin se oproščajo?

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Njih mladiči se ojačujejo, rastó pod milim nebom, jih zapuste in se k njim več ne povrnejo.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵Kdo je pustil divjega osla v prostost in vezi njegove kdo je razklenil,

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶ki sem mu jaz naredil puščavo v hišo in solnato puščo za prebivališče?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷Njemu je v smeh mestni hrup, za krik gonjačev se ne meni.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁸Gleda po gorah, kod je kaj paše, in išče povsod zelenja.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁹Ali bo hotel divji bivol služiti tebi, bo li prenočeval pri jaslih tvojih?

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Ga li moreš v jarem vkleniti, da bi delal brazde, ali bo za teboj vlačil brano po dolini?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Boš li mu zaupal, ker je velika moč njegova, in prepustiš mu li delo svoje?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Moreš se li zanesti nanj, da spravi žetev tvojo in zbere žito na gumnu tvojem?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹³Veselo fofota nojica s perutjo svojo: a je li je njeno perutje in perje kakor štorkljino?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴Kajti jajca svoja pušča na zemlji in jih ogreva v prahu,

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵a zabi, da jih utegne noga poteptati in zverina poljska streti.

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶Trdo ravna s svojimi mladiči, kakor da niso njeni, nič je ne skrbi, da se je trudila zaman.

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷Kajti Bog ji je prikratil modrost in razumnosti ji ni podelil.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸Kadar se vzdigne, da leti, zasmehuje konja in jezdeca.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁹Si li dal konju moč njegovo in mu vrat ogrnil z vihrajočo grivo?

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰Naredil si, da skače kakor kobilica? Rezgetanje njegovo je krasno in strašno.

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹Grebe tla s kopiti, veseli se moči svoje, dirja oborožencem naproti.

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²²Posmehuje se bojazni in se ne ustraši, in meču se ne umakne.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²³Nad njim zvenči strelni tulec, bliska se kopje in sulica.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴Silovito jezno dirja naprej in ne da se udržati, ko se zglasi trobenta.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵Kadar zadoni tromba, kliče: huj! in oddaleč že čuje boj, grmeči glas poveljnikov in bojni krik.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁶Tvoj li razum napravlja, da se jastreb dviga, razpenja peruti proti poldnevu?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷In zleti li orel visoko na tvoje povelje in postavi v višavi gnezdo svoje?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸V skalah prebiva in gnezdi po pečinah in planinskih vrheh.

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹Odondod preži na živež, v daljavo gledajo oči njegove;in mladiči njegovi srebajo kri, in kjer je mrtvo truplo, je tudi on.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰in mladiči njegovi srebajo kri, in kjer je mrtvo truplo, je tudi on.

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.