¹In GOSPOD odgovori Jobu in reče:

¹Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

²Pravdal se li bo grajač z Vsemogočnim? Kdor svari Boga, odgovóri na to!

²-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

³In Job odgovori GOSPODU in reče:

³Silloin Job sanoi Herralle:

⁴Glej, premajhen sem, kaj naj odgovorim? Roko denem na usta svoja.

⁴-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

⁵Enkrat sem govoril, pa nočem izpregovoriti več, da, dvakrat, a ne bom zopet.

⁵Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

⁶Tedaj odgovori GOSPOD Jobu iz viharja in reče:

⁶Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

⁷Opaši, pravim, kakor mož ledja svoja; jaz te bom vprašal, in ti me pouči!

⁷-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

⁸Hočeš li celó ovreči mojo pravico, mene li obsoditi, da bodeš ti pravičen?

⁸Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

⁹Ali pa imaš ramo kakor Bog mogočni in moreš grmeti z glasom kakor on?

⁹Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

¹⁰Odeni se torej z močjo in visokostjo in obleci diko in veličastvo!

¹⁰Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

¹¹Izlij reke jeze svoje, in poglej vsakega ošabneža in ga ponižaj!

¹¹Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

¹²Poglej vsakega ošabneža in ga potlači, in pogazi brezbožnike na njih mestu!

¹²Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

¹³Skrij jih v prah vse vkup, njih obličja zakleni v skritost!

¹³Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

¹⁴Potem bom tudi jaz te hvalil, da te more rešiti desnica tvoja!

¹⁴Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

¹⁵Glej vendar behemota [Domnevno: povodni konj.], ki sem ga storil kakor tebe: travo muli kakor vol.

¹⁵Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

¹⁶Glej, pravim, moč svojo ima v ledjih in silo svojo v kitah podtrebušnih.

¹⁶mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

¹⁷Pregiblje rep kakor cedro, kite na bedru so mu gosto spletene.

¹⁷Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

¹⁸Kosti njegove so kakor piščali brončene, rebra njegova kakor palice železne.

¹⁸Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

¹⁹On je prvina tvornosti Boga mogočnega; On, ki ga je naredil, mu je oskrbel meč njegov.

¹⁹Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

²⁰Kajti krmo mu prinašajo gore, koder se igrajo vse divje zveri.

²⁰Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

²¹Pod lotosovo drevje leže počivat, v skrivališča trstja in močvirja;

²¹Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

²²lotosovo drevje ga pokriva s senco svojo, vrbje ob potoku ga obdaja.

²²Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

²³Glej, reka močno narašča – ne zbeži plašno, dobre volje je, če pridere Jordan do žrela njegovega!Ulove ga njemu pred očmi, prevrta mu li kdo nas z lovilnimi vrvmi?

²³Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

²⁴Ulove ga njemu pred očmi, prevrta mu li kdo nas z lovilnimi vrvmi?

²⁴Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?