1Moreš li leviatana [T. j. krokodil.] potegniti iz reke s trnkom, stisneš mu li z vrvjo jezik?
1(H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
2Moreš mu li potegniti ločkasto vrvco skozi nos in čeljust prebosti z obodcem?
2(H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?
3Bo te li veliko prosil ali sladke besede ti govoril?
3(H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?
4Sklene li s teboj zavezo, da ga sprejmeš za hlapca za vekomaj?
4(H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
5Se li boš z njim igral kakor s ptičkom in ga privezal k deklam svojim?
5(H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
6Ali ga bodo prodajali tovariši ribičev, ga razdelili med trgovce?
6(H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
7Moreš mu li kožo napolniti s sulicami in glavo njegovo z ostvami?
7(H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?
8Položi le roko nanj – a pomni boj, ne boš tega storil v drugič!
8(H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!
9Glej, prazno je upanje, da ga dobiš; saj že njega pogled vrže človeka na tla.
9(H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
10Ni ga človeka toliko drznega, da bi ga dražil. – In kdo je, ki bi se smel postaviti pred moje obličje?
10(H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
11Kdo mi je dal kaj poprej, da bi mu moral povrniti? Kar je pod vesoljnim nebom, je moje.
11(H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
12Ne bom molčal o udih njegovih, ne o veliki moči in lepoti rasti njegove.
12(H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
13Kdo mu odgrne povrhnje oklopje in kdo se osmeli seči mu med dvojno ozobje?
13(H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
14Kdo odpre vrata njegovega obličja? Okoli zob njegovih je groza.
14(H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
15Ponos njegov so močni ščiti, ščit s ščitom sklenjen s trdnim pečatom.
15(H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.
16Drug z drugim se tesno skladajo, da še sapica ne pihne skozi nje;
16(H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.
17drug na drugem vise trdno, med sabo staknjeni se ne ločijo.
17(H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
18Kihanje njegovo zažiga svetlobo, oči njegove so kakor trepalnice jutranje zarje.
18(H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
19Iz ust mu pohajajo goreče bakle, ognjene iskre se sipljejo iz njih.
19(H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
20Iz nozdrvi se mu vali dim kakor iz lonca, kipečega nad gorečim dračjem.
20(H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.
21Sapa njegova razžiga žerjavico, iz ust pa mu šviga plamen.
21(H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.
22Na vratu njegovem prebiva moč in strah skače pred njim.
22(H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.
23Podgrlje na telesu mu visi trdno, tesno se ga oklepa, se ne gane.
23(H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
24Srce njegovo je trdo kakor kamen, trdo kakor spodnji kamen mlinski.
24(H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
25Kadar se vzdigne, se boje močni, od osupnosti ne dosežejo namere svoje.
25(H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
26Če ga kdo zadene z mečem, ne obtiči v njem, tudi ne kopje, ne strela, ne ostve.
26(H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
27Za železo se toliko meni kakor za slamo in za bron kakor za gnil les.
27(H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.
28Nobena pšica ga ne požene v beg, kameni s prače so mu kakor pleve,
28(H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,
29kiji kakor bilke in svrčeči sulici se smeje.
29(H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.
30Spodnja stran njegova so ostre čepinje; kakor mlatilni voz gre čez blato.
30(H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
31Napravlja, da vre v globočini kakor v loncu, da je morje kakor kotel z vročim mazilom.
31(H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
32Svetlo stezo za sabo dela, da se kaže kakor glava osivela.
32(H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
33Na zemlji mu ga ni para, njemu, ki je ustvarjen, da bodi brez strahu.Vse visoko smelo gleda, kralj je vsem zverem ponosnim.
33(H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.
34Vse visoko smelo gleda, kralj je vsem zverem ponosnim.
34(H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.