¹Tedaj odgovori Job in reče:

¹Nyt Job sanoi:

²Resnično, vem, da je tako; a kako more smrtni človek biti pravičen pred Bogom mogočnim?

²-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

³Ako bi se hotel pravdati ž Njim, Mu ne more odgovoriti ene na tisoč.

³Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

⁴Modrega je srca in presilne moči – kdo Mu je kdaj kljuboval in ni škode imel?

⁴Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

⁵On premakne gore, in nihče ne zapazi, da jih je prevrnil v jezi svoji.

⁵Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

⁶On strese zemljo ž njenega mesta, in stebri njeni se pretresejo.

⁶Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

⁷On veli solncu, in ne vzide, in zapečati zvezde v temo.

⁷Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

⁸On razprostira nebo sam in hodi po valovih morja.

⁸Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

⁹On nareja voz na nebu in rimščice in gostosevce in ozvezdja na jugu.

⁹Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

¹⁰On nareja velike reči, ki se ne morejo preiskati, čudna dela, ki jim ni števila.

¹⁰Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

¹¹Glej, on gre poleg mene, pa ga ne vidim, hodi mimo mene, pa ga ne zapazim.

¹¹Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

¹²Če plen pograbi, kdo mu zabrani? kdo mu poreče: Kaj delaš?

¹²Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

¹³Bog ne odvrača jeze svoje. Pomočniki Rahaba [Rahab (t. j. prevzetnik) je ime Egiptu.] se pred Njim morajo ukloniti.

¹³Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

¹⁴Koliko manj bi Mu mogel jaz odgovarjati, kje naj dobim besed, da bi se prepiral ž Njim?

¹⁴Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

¹⁵Tudi ko bi prav imel, bi mu ne mogel odgovoriti – milosti bi rajši prosil sodnika svojega.

¹⁵Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

¹⁶Ko bi ga klical in bi mi odgovoril, jaz bi ne veroval, da je slišal moj glas,

¹⁶Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

¹⁷on, ki me streti hoče v viharju in množi rane moje brez vzroka,

¹⁷hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

¹⁸še sape mi ne da vase potegniti, a siti me z bridkostjo.

¹⁸Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

¹⁹Če gre za moč močnega, On reče: „Glej, tu sem!“ in če za sodbo: „Kdo si me upa pozvati?“

¹⁹Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

²⁰Ako bi tudi prav imel, bi me vendar usta moja obsodila, ako bi bil popoln, bi On dokazal, da sem popačenec.

²⁰Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

²¹Nedolžen sem! ne maram za dušo svojo, zaničujem življenje svoje –

²¹Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

²²vse eno je! Zato pravim: I nedolžnega i brezbožnega uničuje!

²²Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

²³Ko bič nagloma ubije, smeje se On izkušnji nedolžnih.

²³Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

²⁴Zemlja je izročena oblasti krivičnikov, On zakriva obraz njenim sodnikom. Če On ne, kdo pa drugi?

²⁴Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

²⁵Dnevi moji teko h koncu hitreje nego tekač, beže, sreče ne vidijo nič.

²⁵Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

²⁶Lete naprej kakor čolni iz bičja, kakor orel, ko šine doli na plen.

²⁶kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

²⁷Ko rečem: Hočem pozabiti žalovanje svoje, opustim svoj tožni obraz in razvedrim si lice –

²⁷Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

²⁸groza me je vseh bolečin mojih; vem, da me ne spoznaš za nekrivega.

²⁸niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

²⁹Moram veljati za krivca – čemu bi se pa trudil zaman?

²⁹Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

³⁰Ko bi se umil s snežnico in z lugom si očistil roke,

³⁰Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

³¹ti me vtakneš v mlakužo, in celo svoji obleki se bom gnusil!

³¹kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

³²Zakaj On ni mož kakor jaz, da bi mu odgovarjal, da bi skupaj šla pred sodbo.

³²Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

³³Ni ga med nama razsodnika, ki bi smel na oba položiti roke.

³³Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

³⁴Naj umakne od mene šibo svojo in naj me ne plaši strah njegov,in govoril bom in ne bom se Ga bal; kajti nisem tak sam v sebi.

³⁴Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

³⁵in govoril bom in ne bom se Ga bal; kajti nisem tak sam v sebi.

³⁵Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.