1Nato odgovori Bildad Šuhec in reče:
1Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
2Doklej še boš tako govoril in doklej bodo besede tvoje kakor silovit veter?
2-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
3Ali Bog mogočni prevrača sodbo in Vsegamogočni prevrača li pravičnost?
3Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
4Ako so grešili sinovi tvoji zoper njega, jih je izročil kazni za njih pregreho.
4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
5Ako boš zgodaj iskal Boga mogočnega in milosti prosil pri Vsegamogočnem,
5Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
6če si čist in pošten: res se prebudi on tebi v prid in blagostanje povrne hiši pravičnosti tvoje;
6niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
7in prejšnja sreča tvoja bode majhna proti poslednji, ki silno vzraste.
7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
8Kajti vprašaj, prosim, prejšnji rod in premisli, kar so preiskali njih očetje
8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
9(zakaj mi smo od včeraj in ničesar ne vemo, ker so naši dnevi le senca na zemlji):
9Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
10te li ne bodo poučili in ti povedali, ne prineso li besed iz srca svojega?
10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
11Kjer ni močvirja, zraste li trstičje? in brez vode obrodi li bičje,
11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
12ki prej nego druge rastline, še neporezano, usahne?
12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
13Take so poti vsakemu, ki zabi Boga mogočnega, in kdor Ga zaničuje, njemu izgine upanje;
13Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
14česar se nadeja, se mu izjalovi, pajčevinast je vsak njegov up.
14Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
15Nasloni se na hišo svojo, pa ne bo stala, trdno se je oprime, pa se ne bo vzdržala.
15seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
16Čvrst in sočnat na solncu se greje in po vsem vrtu razteza veje,
16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
17po kupu kamenja razvija svoje korenine, navzgor se oklepa hiše kamenene.
17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
18Ko ga pa iztrebi Gospodar, kraj njegov ga zataji: Nisem te videl nikdar!
18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."
19Glej, to je pota njegovega slast! In iz prahu za njim zrastejo drugi.
19Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
20Glej, Bog mogočni ne zavrže popolnega in ne bo podpiral roke hudobnežem.
20Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
21Kadar ti napolni usta s smehom in ustnice z radostnim ukanjem,bodo v sramoto oblečeni tvoji sovražilci, in šatora brezbožnikov ne bode več.
21Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
22bodo v sramoto oblečeni tvoji sovražilci, in šatora brezbožnikov ne bode več.
22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.