1Hakuna kufondoka kumunhu panyika here? Mazuva ake haana kufanana namazuva omubatiri here?
1Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?
2Somuranda anoshuva mumvuri, Nomubatiri anotarira mubairo wake;
2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3Saizvozvo ini ndakapiwa mwedzi isina maturo, Ndakatarirwa usiku bwenjodzi.
3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
4Kana ndovata, ndinoti, Ndichamuka rinhiko? Asi usiku hwakareba; Ndinoramba ndichishanduka-shanduka kusvikira koedza.
4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
5Nyama yangu yakafukidzwa nehonye namavhinga evhu., Ganda rangu rinofunuka, richiputika hurwa.
5Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.
6Mazuva angu anokunda chirukiso chomuruki pakukurumidza, Anopera ndisine tariro.
6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
7Rangarirai henyu kuti upenyu hwangu imhepo hayo; Ziso rangu harichazooni zvakanaka.
7Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8Ziso romunhu unondiona harichazonditaririzve; Meso ako achanditarira, asi handichazovepo.
8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9Sokupera kwegore nokunyangarika kwaro, Saizvozvo munhu, anoburukira kuSheori, haangazokwirizve.
9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10Haangazodzokeri kumba kwake, Nenzvimbo yake haingazomuzivi
10Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11Saka handinganyarari nomuromo wangu; Ndichataura pakutambudzika komweya wangu; Ndichanyunyuta neshungu dzangu dzomoyo.
11Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12Ndiri gungwa kanhi, kana zimhuka regungwa, Zvamunoisa vanondirindira?
12Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13Kana ndikati, nhovo yangu ichandinyaradza, Mubhedha wangu uchazorodza kunyunyuta
13Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."
14Ipapo mondivhundusa nokurota hope, Mondityisa nezvandinoona;
14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15Naizvozvo moyo wangu unotsaura kudzipwa,Nokufa kupfuura mafupa angu awa.
15Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
16Ndinosema upenyu hwangu; handidi kurarama nokusingaperi; Ndiregei; nekuti mazuva angu akafanana nokufema.
16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
17Munhu chinyiko, zvamunomukudza, Nokumuda nomoyo wenyu wose,
17Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?
18Zvamunomushanyira mangwanani ose Nokumuidza nguva dzose?
18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.
19Mucharega rinhiko kundicherekedza, Nokundirega kusvikira ndamedza mate angu?
19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
20Kana ndichinge ndatadza, ndingakuiteiko imi, mucherekedzi wavanhu? Makandiitireiko chinhu chamunovavarira, Kuti lni ndizviremekedze.
20Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?
21Munoregereiko kukangamwira kudarika kwangu, nokubvisa kutadza kwangu? Nekuti zvino ndichavata pasi muguruva; Muchanditsvaka zvikuru, asi handichazovepo.
21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.