¹Ishe akafukidza sei mukunda weZiyoni negore rokutsamwa kwake! Akabvisa kunaka kwalsiraeri akazvikandira pasi, akasarangarira chitsiko chake nezuva rokutsamwa kwake.

¹Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt tytär Siionin! Taivaasta maahan hän heitti sinut, Israelin kruunun. Vihansa päivänä hän ei säästänyt koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.

²Ishe akaparadza ugaro hwose hwaJakove, akasanzwira tsitsi; pakutsamwa kwake akawisira pasi nhare dzomukunda waJudha; akadziwisira pasi; akamhura ushe namachinda ahwo.

²Herra tuhosi säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat, vihassaan hän repi raunioiksi Juudan linnoitukset, hajotti ne maahan. Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.

³Nokutsamwa kukuru akagura nyanga dzose dzaIsiraeri, akadzosa ruoko rwake rworudyi pamberi pomuvengi akapisa muna Jakove somurazvo womoto unopedza zvose kumativi ose

³Vihasta hehkuen hän mursi Israelin voiman ja vallan, hän veti pois suojelevan kätensä, kun vihollinen saapui. Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli, joka nielee kaiken.

⁴Akakunga uta hwake somuvengi, akamira noruoko rwake somudzivisi, akauraya vose vaifadza meso; akadurura kutsamwa kwake somoto patende romukunda weZiyoni.

⁴Hän jännitti jousensa kuin vihollinen, valmiina ampumaan nuolen. Kuin vihamies hän tappoi kaiken, mistä silmä oli iloinnut. Kiivaudessaan hän sytytti tuleen Siionin tyttären majan.

⁵Ishe wava somuvengi, akamedza Isiraeri; akamedza dzimba dzavo dzose dzoushe, akaparadza nhare dzavo; akawanzira mukunda waJudha kuchema nokurira.

⁵Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella.

⁶Akabvisa ruzhowa rwake nesimba sorwomunda; akaparadza nzvimbo yake yokuungana; Jehovha akakangamwisa paZiyoni ungano yakatarwa nesabata, akashora madzimambo navapristi neshungu dzokutsamwa kwake.

⁶Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

⁷Jehovha akarasa atari yake, akasema nzvimbo yake tsvene, akaisa masvingo edzimba dzavo vakaita bope mumba maJehovha, sapazuva reungano yakatarwa.

⁷Myös oman alttarinsa hän jätti, hylkäsi temppelinsä. Hän antoi vihollisen käsiin palatsit ja muurit. Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli kuin juhlapäivänä ikään.

⁸Jehovha akafunga kuparadza rusvingo rwomukunda weZiyoni; akatatanura rwonzi rwokuyera,pakuparadza; akachemedza nhare norusvingo, zvinopera simba pamwechete.

⁸Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä teki. Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muuri itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

⁹Masuwo aro akanyura pasi, akaparadza nokuvhuna zvipfigiso zvaro; mambo waro namachinda aro vari pakati pamarudzi asina murayiro. Zvirokwazvo vaporofita varo havana zvavanoratidzwa naJehovha.

⁹Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta.

¹⁰Vakuru vomukunda weZiyoni vagere pasi, vanoramba vanyerere; vakakushira guruva pamisoro yavo, vakazvisunga zviuno namasaga; mhandara dzeJerusaremu dzakakotamisa misoro yadzo pasi.

¹⁰Maassa istuvat vaiti Siionin vanhimmat. He sirottelevat multaa hiuksiinsa, pukeutuvat säkkivaatteeseen. Maahan painavat päänsä Jerusalemin nuoret tytöt.

¹¹Meso angu apera nemisodzi, moyo wangu unotambudzika; chiropa changu chadururirwa pasi, nemhaka yokuparadzwa komukunda wavanhu vangu, nekuti vanana navanoyamwa vanoziya munzira dzomuguta.

¹¹Silmäni riutuvat kyynelistä, sisintäni polttaa tuska. Voimani valuvat maahan kansani sortumisen tähden. Lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

¹²Vanoti kuna madzimai avo, Zviyo newaini zviripiko? Vachingoziya munzira dzomuguta savakakuvadzwa, mweya yavo ichidururirwa pachipfuva chamadzimai avo.

¹²He sanovat äidilleen: "Anna leipää, anna viiniä!" He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä.

¹³Ndichakupupureiko? Ndichakufananidza nei, iwe mukunda weJerusaremu? Ndichakuenzanisa nei, kuti ndikunyaradze, iwe mhandara mukunda weZiyoni? nekuti pawakaparadzwa pakakura segungwa, ndiani achakuporesa?

¹³Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem, mihin vertaisin sinua? Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion, mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut?

¹⁴Vaporofita vako vakakuonera zviratidzo zvenhema nezvoupenzi; havana kubudisa zvakaipa zvako, kuti vadzose kutapwa kwako, asi vakakuonera zviga zvenhema nezvinokutapisa.

¹⁴Profeettojesi näyt olivat petosta ja harhaa. Syntiäsi he eivät paljastaneet, eivät kääntäneet kohtaloasi. Vääriä ja eksyttäviä olivat heidän ennussanansa.

¹⁵Vose vanopfuura vachavarovera maoko pamusoro pako, vanoridza muridzo nokudzungudzira mukunda weJerusaremu misoro yavo, vachiti, Ko ndiro guta rainzi navanhu rakanaka-naka kwazvo, mufaro wenyika yose?

¹⁵Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen, pilkkaavat sinua. He viheltävät ja pudistavat päätään katsellessaan tytär Jerusalemia: "Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?"

¹⁶Vavengi vako vose vakakushamisira miromo yavo; vanoridza muridzo nokugeda-geda meno, vanoti, Tariparadza; zvirokwazvo ndiro zuva ratakanga takatarira; tariwana, tariona.

¹⁶Kaikki sinun vihollisesi ilkkuvat sinua. He viheltävät, irvistelevät ja sanovat: "Nyt me olemme sinut tuhonneet! Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme. Omin silmin saimme sen nähdä!"

¹⁷Jehovha akaita izvo zvaakafunga, akapedzisa shoko rake raakaraira pamazuva akare; akawisira pasi, akasava netsitsi; akafadza muvengi pamusoro pako, akasimudza runyanga rwavadzivisi vako.

¹⁷Herra teki sen, minkä oli aikonut, hän toteutti sanansa, jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten. Säälimättä hän hajotti sinut, antoi vihollisillesi riemuvoiton, vihamiehillesi täyden vallan.

¹⁸moyo yavo yakadana kuna Ishe. Iwe rusvingo rwomukunda weZiyoni, misodzi ngaiyerere sorwizi masikati nousiku, usazorora, mboni yeziso rako isarega kuchema.

¹⁸Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta, te Siionin muurit! Anna kyyneltesi virrata kuin puro päivät ja yöt, vailla hetkenkään lepoa, Siion! Älkööt silmäsi kuivuko.

¹⁹Muka, danidzira usiku, pakutanga kwenguva dzose; durura moyo wako semvura pamberi paJehovha; simudzira maoko ako kwaari nokuda koupenyu hwevana vako, vanoziya nenzara pakuvamba kwenzira imwe neimwe yomuguta.

¹⁹Nouse, huuda ja valita yöllä, jokaisen vartiovuoron aikaan. Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen. Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta. Heitä viruu joka kadunkulmassa, he nääntyvät nälkään.

²⁰Tarirai, Jehovha, muone vamakaitira zvakadai! Ko vakadzi vangadye zvibereko zvavo, ivo vana vari pamaoko here? Ko vapristi navaporofita vangaurawe panzvimbo tsvene yaishe here?

²⁰"Katso, Herra! Katso, kenelle olet tämän tehnyt! Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät, omat lapsensa, itse synnyttämänsä! Herran temppelissä tapetaan papit ja profeetat!

²¹Majaya navatana vavete pasi munzira dzomuguta; mhandara dzangu namajaya angu vaurawa nomunondo; makavauraya nezuva rokutsamwa kwenyu, makavabaya, hamuna kuvanzwira tsitsi.

²¹"Katujen pölyssä makaavat lapset ja vanhukset. Neidot ja nuoret miehet ovat kaatuneet miekkaan. Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä, teurastit säälimättä.

²²Makadaidza zvinondityisa pamativi ose, sapazuva reungano yakatarwa; hakuna akapukunyuka kana akasara pazuva rokutsamwa kwaJehovha; vandakabata mumaoko navandakarera vapedzwa nomuvengi wangu.

²²"Kaikki, joita sydämeni kauhistuu, sinä kutsuit tänne kuin juhlaan. Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta, kukaan ei päässyt pakoon. Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin! Vihollinen teki heistä lopun."