1Y ENTRO otra vez en Capernaum después de algunos días, y se oyó que estaba en casa.
1Huan, ni bangzah hiam nungin Kapernaum khuaa a honglut nawn leh, in ah a om chih thu a hongthangta a.
2Y luego se juntaron á él muchos, que ya no cabían ni aun á la puerta; y les predicaba la palabra.
2Huchiin, kongkhak kim a leng omna ding himhim omlou khop hialin mi tampi a hongkhawmta ua; huan a kiang uah thu a genta a.
3Entonces vinieron á él unos trayendo un paralítico, que era traído por cuatro.
3Huan, mijaw khat, mi li jawn, a kiangah a honpi ua.
4Y como no podían llegar á él á causa del gentío, descubrieron el techo de donde estaba, y haciendo abertura, bajaron el lecho en que yacía el paralítico.
4Huan, mipi jiaka a kiang naia a hongtheih louh jiakun a omna in tung uh a hong ua; huan, a laihong khit un a a lupna tuh a tunga mijaw lum kawmin a khai khe suk ua.
5Y viendo Jesús la fe de ellos, dice al paralítico: Hijo, tus pecados te son perdonados.
5Huchiin, Jesun a gin dan uh a na muhin, mijaw kiangah, Ka ta, na khelhnate ngaihdam a hita, a chi a.
6Y estaban allí sentados algunos de los escribas, los cuales pensando en sus corazones,
6Huan, laigelhmi khenkhatte huai laiah a tu ua.
7Decían: ¿Por qué habla éste así? Blasfemias dice. ¿Quién puede perdonar pecados, sino solo Dios?
7Hiai min bangdia hichi bang thu gen ahia? Pathian a gnsia hi; mi khat, Pathian kia loungal, kuan ahia khelhnate ngaidam thei? chiin, a lungtang un a ngaihtuah ua.
8Y conociendo luego Jesús en su espíritu que pensaban así dentro de sí mismos, les dijo: ¿Por qué pensáis estas cosas en vuestros corazones?
8Huan, Jesun, a lungtang un huchibangin a ngaihtuah uh chih a lungsimin ana thei paha, a king uah, Huai thu bang dia na lungtang ua ngaihtuah na hi ua?
9¿Qué es más fácil, decir al paralítico: Tus pecados te son perdonados, ó decirle: Levántate, y toma tu lecho y anda?
9Mijaw kiangah, Na khelhnate ngaihdam a hita, chih leh, Na lupna la inla, kein paita in, chih a koi ahia a gen nuam jaw?
10Pues para que sepáis que el Hijo del hombre tiene potestad en la tierra de perdonar los pecados, (dice al paralítico):
10Abang abang hileh, leitung ah Mihing Tapain khelhnate ngaihdam theihna a nei chih na theihna dingun, mijaw kiang ah
11A ti te digo: Levántate, y toma tu lecho, y vete á tu casa.
11Thou inla, na lupna la inla, na in ah pai in, ka honchi, a chi a.
12Entonces él se levantó luego, y tomando su lecho, se salió delante de todos, de manera que todos se asombraron, y glorificaron á Dios, diciendo: Nunca tal hemos visto.
12Huchiin amah tuh a thou, a lupna a la paha, a vek ua mitmuhin a pai kheta a; huchiin a vek un lamdang a sa mahmah uh, Hichi bang himhim i mu ngei kei, chiin, Pathian a phat uh.
13Y volvió á salir á la mar, y toda la gente venía á él, y los enseñaba.
13Huan, a awt nawna dil geiah a paita a, huan, mipi tengteng a kiangah a vahoh ua, thu a nahilha.
14Y pasando, vió á Leví, hijo de Alfeo, sentado al banco de los públicos tributos, y le dice: Sígueme. Y levantándose le siguió.
14Huan, a pai kawmin, Levi, Alphai tapa,. siahpiakna muna tu a mu a, a kingah, Honjui in, a chi a. Huan a thu a a juita a.
15Y aconteció que estando Jesús á la mesa en casa de él, muchos publicanos y pecadores estaban también á la mesa juntamente con Jesús y con sus discípulos: porque había muchos, y le habían seguido.
15Huan, hichi ahi a, Jesun Levi in ah an a um a, siahkhonmite leh mi khialte tampiiin Jesu leh a nungjuite tuh a umpih chiat ua, amah juite tampi ahi ngal ua.
16Y los escribas y los Fariseos, viéndole comer con los publicanos y con los pecadores, dijeron á sus discípulos: ¿Qué es esto, que él come y bebe con los publicanos y con los pecadores?
16Huan, Pahrisaite laka laigelhmiten Jesun mi khialte leh siahkhonmite kianga a nek a muh un, a nungjuite kingah, Bang chi dan ahia siahkhonmite leh mi khialte kainga a neka a dawn? a chi ua.
17Y oyéndolo Jesús, les dice: Los sanos no tienen necesidad de médico, mas los que tienen mal. No he venido á llamar á los justos, sino á los pecadores.
17Huan, Jesun huai a ja a, a kiang uah, Mi hatten daktor a kiphamoh kei ua, mi damlouten a kiphamoh jaw uh; mi diktatte sam dinga hong ka hi keia, mi khialte sam dinga hong ka hi keia, mi khialte sam dinga hong ka hi jaw, a chi a.
18Y los discípulos de Juan, y de los Fariseos ayunaban; y vienen, y le dicen: ¿Por qué los discípulos de Juan y los de los Fariseos ayunan, y tus discípulos no ayunan?
18Huan, Johan nungjuite leh Pharisaiten an a ngawl ua; huan mi a hong ua, Jesu kiangah, Bang dia Johan nungjuite leh Pharisaite, nungjuiten an ngawl ua, na nungjuiten a ngolh sam louh uh? a chi ua.
19Y Jesús les dice: ¿Pueden ayunar los que están de bodas, cuando el esposo está con ellos? Entre tanto que tienen consigo al esposo no pueden ayunar.
19Jesun a kiang uah, Mou pite kianga a pasal ding a om laiteng mou piten an a ngawl thei ua hia? A pasal ding a kiang ua a om laiteng a ngawl theikei ding uh.
20Mas vendrán días, cuando el esposo les será quitado, y entonces en aquellos días ayunarán.
20Himahleh, a pasal ding a kiang ua kipana pi mang nite a hongtung dinga, huai ni chiangin jaw a ngawl ding uh.
21Nadie echa remiendo de paño recio en vestido viejo; de otra manera el mismo remiendo nuevo tira del viejo, y la rotura se hace peor.
21Kuamahin puan lui puan tuikhai nai louh themin a thuap ngei kei uh; thuap le uh, a thuap bit na dingin a kai kek dinga, a thakin a lui a kai kek dinga, a hongkek semsem ding.
22Ni nadie echa vino nuevo en odres viejos; de otra manera, el vino nuevo rompe los odres, y se derrama el vino, y los odres se pierden; mas el vino nuevo en odres nuevos se ha de echar.
22Huan, kuamah-in uain thak, savun uain thawl lui ah a thun ngei kei uh; thun le uh, uain in savun thawl a phu kham dinga, uain a mangthang ding, savun thawl mah leng; uain thak tuh savun uain thawl thak ah a thun zonak uh, a chi a.
23Y aconteció que pasando él por los sembrados en sábado, sus discípulos andando comenzaron á arrancar espigas.
23Huan, hichia hi a, Jesu tuh Khawl niin buh lei khawngah a pai suaka, huan a nungjuiten a pai kawm un buhvuite a khiakta ua.
24Entonces los Fariseos le dijeron: He aquí, ¿por qué hacen en sábado lo que no es lícito?
24Huan, Pharisaiten, a kiang ah, En dih, bang dia Khawlni a hihsianglou hih ahi ua? a chi ua.
25Y él les dijo: ¿Nunca leísteis qué hizo David cuando tuvo necesidad, y tuvo hambre, él y los que con él estaban:
25Huan, aman tuh a kiang uah, David leh a lawmte a taksap ua a gilkial lai ua a thil hih uh na sim kei ua hia
26Cómo entró en la casa de Dios, siendo Abiathar sumo pontífice, y comió los panes de la proposición, de los cuales no es lícito comer sino á los sacerdotes, y aun dió á los que con él estaban?
26Huchia Abiathar Siampu Lianpen a hih laia, Pathian in a a luta, siampute kia loungalin a nek sianglouh tanghoukoih a neka, a lawmte kianga a paik sam thu, a chi a.
27También les dijo: El sábado por causa del hombre es hecho; no el hombre por causa del sábado.
27Huan, amah mahin, a kiang uah, Khawlni jaw mihing a dia bawl ahi, mihing bel Khawlni adia bawl ahi kei.Huchiin Mihing Tapa jaw Khawlni tungah nangawn Toupa ahi, a chi a.
28Así que el Hijo del hombre es Señor aun del sábado.
28Huchiin Mihing Tapa jaw Khawlni tungah nangawn Toupa ahi, a chi a.