¹Samuel died; and all Israel gathered themselves together, and lamented him, and buried him in his house at Ramah. David arose, and went down to the wilderness of Paran.

¹Samuel kuoli, ja kaikki israelilaiset kokoontuivat valittajaisiin. Samuel haudattiin kotipaikalleen Ramaan. Sitten Daavid lähti Paranin autiomaahan.

²There was a man in Maon, whose possessions were in Carmel; and the man was very great, and he had three thousand sheep, and a thousand goats: and he was shearing his sheep in Carmel.

²Maonissa eli mahtava mies, jolla oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän hoiti karjaansa Karmelissa ja oli taas kerran mennyt sinne keritsemään lampaitaan.

³Now the name of the man was Nabal; and the name of his wife Abigail; and the woman was of good understanding, and of a beautiful face: but the man was churlish and evil in his doings; and he was of the house of Caleb.

³Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea.

⁴David heard in the wilderness that Nabal was shearing his sheep.

⁴Kun Daavid sai autiomaassa kuulla, että Nabal oli parhaillaan keritsemässä lampaita,

⁵David sent ten young men, and David said to the young men, “Go up to Carmel, and go to Nabal, and greet him in my name.

⁵hän lähetti matkaan kymmenen miestä ja sanoi heille: "Menkää Karmeliin Nabalin luo ja viekää hänelle terveiseni.

⁶You shall tell him, ‘Long life to you! Peace be to you, and peace be to your house, and peace be to all that you have.

⁶Sanokaa näin: 'Onnea ja kaikkea hyvää sinulle, väellesi ja kaikelle mitä omistat!

⁷Now I have heard that you have shearers. Your shepherds have now been with us, and we didn’t hurt them, neither was there anything missing from them, all the while they were in Carmel.

⁷Olen kuullut, että sinulla on parhaillaan lampaiden keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat liikkuneet samoilla paikoilla kuin mekin, mutta me emme ole häirinneet heitä eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa.

⁸Ask your young men, and they will tell you. Therefore let the young men find favor in your eyes; for we come in a good day. Please give whatever comes to your hand, to your servants, and to your son David.’”

⁸Kysy vaikka palvelijoiltasi, hekin voivat kertoa sen sinulle. Toivon, että otat hyvin vastaan minun mieheni, kun he näin juhlapäivänä tulevat luoksesi. Anna siis pojallesi Daavidille ja hänen miehilleen niin paljon kuin sinulta liikenee.'"

⁹When David’s young men came, they spoke to Nabal according to all those words in the name of David, and ceased.

⁹Daavidin miehet menivät Nabalin luo, veivät hänelle Daavidin nimissä nämä terveiset ja jäivät odottamaan vastausta.

¹⁰Nabal answered David’s servants, and said, “Who is David? Who is the son of Jesse? There are many servants who break away from their masters these days.

¹⁰Mutta Nabal vastasi Daavidin miehille: "Kuka se Daavid on, kuka on Iisain poika? Nykyään niin monet orjat lähtevät karkuun isäntiensä luota.

¹¹Shall I then take my bread, and my water, and my meat that I have killed for my shearers, and give it to men who I don’t know where they come from?”

¹¹Pitäisikö minun ottaa leivät ja vesi ja lihat, jotka olen varannut keritsijöille, ja antaa ne miehille, jotka tulevat ties mistä?"

¹²So David’s young men turned on their way, and went back, and came and told him according to all these words.

¹²Daavidin miehet kääntyivät takaisin, palasivat Daavidin luo ja kertoivat hänelle, mitä Nabal oli sanonut.

¹³David said to his men, “Every man put on his sword!” Every man put on his sword. David also put on his sword. About four hundred men followed David; and two hundred stayed by the baggage.

¹³Silloin Daavid sanoi miehilleen: "Sitokaa kukin miekka vyöllenne!" Kaikki sitoivat miekkansa vyölleen, myös Daavid. Noin neljäsataa miestä lähti liikkeelle Daavidin mukana, kaksisataa jäi vartioimaan heidän tavaroitaan.

¹⁴But one of the young men told Abigail, Nabal’s wife, saying, “Behold, David sent messengers out of the wilderness to Greet our master; and he railed at them.

¹⁴Mutta eräs palvelija kertoi Abigailille, Nabalin vaimolle: "Daavid lähetti sanantuojia autiomaasta toivottamaan onnea isännällemme, mutta hän vain sätti heitä.

¹⁵But the men were very good to us, and we were not hurt, neither missed we anything, as long as we went with them, when we were in the fields.

¹⁵Nuo miehet ovat aina olleet meille hyviä. Meillä ei ollut mitään ikävyyksiä emmekä menettäneet mitään koko sinä aikana, kun kuljeskelimme samoilla seuduilla.

¹⁶They were a wall to us both by night and by day, all the while we were with them keeping the sheep.

¹⁶Niin kauan kuin paimensimme lampaita heidän lähettyvillään, he olivat yötä päivää kuin muuri meidän ympärillämme.

¹⁷Now therefore know and consider what you will do; for evil is determined against our master, and against all his house; for he is such a worthless fellow that one can’t speak to him.”

¹⁷Mieti nyt tarkkaan, mitä voisit tehdä! Muuten hukka perii isäntämme ja koko hänen väkensä. Itse hän on niin kelvoton, ettei hänelle kannata edes puhua."

¹⁸Then Abigail hurried and took two hundred loaves of bread, two bottles of wine, five sheep ready dressed, five measures of parched grain, one hundred clusters of raisins, and two hundred cakes of figs, and laid them on donkeys.

¹⁸Abigail kokosi kiireesti kaksisataa leipää, kaksi viiniruukkua, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata kakkua rusinoita ja kaksisataa kakkua kuivattuja viikunoita ja kuormasi ne aasien selkään.

¹⁹She said to her young men, “Go on before me. Behold, I come after you.” But she didn’t tell her husband, Nabal.

¹⁹Palvelijoilleen hän sanoi: "Menkää edeltä, minä tulen perässä!" Mutta miehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään.

²⁰It was so, as she rode on her donkey, and came down by the covert of the mountain, that behold, David and his men came down toward her; and she met them.

²⁰Kun Abigail ratsasti aasilla alas vuoren rinnettä, Daavid oli miehineen juuri tulossa vuoren takaa häntä vastaan, ja niin Abigail äkkiä kohtasi heidät.

²¹Now David had said, “Surely in vain have I kept all that this fellow has in the wilderness, so that nothing was missed of all that pertained to him. He has returned me evil for good.

²¹Daavid oli sanonut: "Aivan suotta pidin tuon miehen omaisuudesta niin hyvää huolta, ettei siitä mitään hävinnyt. Hän maksoi minulle hyvän pahalla.

²²God do so to the enemies of David, and more also, if I leave of all that belongs to him by the morning light so much as one who urinates on a wall. or, male. ”

²²Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!"

²³When Abigail saw David, she hurried, and alighted from her donkey, and fell before David on her face, and bowed herself to the ground.

²³Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui heti aasin selästä ja tervehti Daavidia kumartaen maahan saakka.

²⁴She fell at his feet, and said, “On me, my lord, on me be the iniquity; and please let your handmaid speak in your ears. Hear the words of your handmaid.

²⁴Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: "Herra, kaikki on minun syytäni, mutta kuuntele vielä, mitä palvelijallasi on sanottavana.

²⁵Please don’t let my lord regard this worthless fellow, even Nabal; for as his name is, so is he. Nabal is his name, and folly is with him; but I, your handmaid, didn’t see the young men of my lord, whom you sent.

²⁵Älä välitä tuosta kelvottomasta miehestä, Nabalista! Nimi on miestä myöten. Tyhmyri on hänen nimensä, ja tyhmyrinä hän pysyy. Minä, palvelijasi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä lähetit,

²⁶Now therefore, my lord, as Yahweh lives, and as your soul lives, since Yahweh has withheld you from blood guiltiness, and from avenging yourself with your own hand, now therefore let your enemies, and those who seek evil to my lord, be as Nabal.

²⁶mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, Herra on nyt pysäyttänyt sinut ennen veritekoa eikä ole antanut sinun kostaa omin käsin. Käyköön sinun vihollisillesi ja niille, jotka tahtovat sinulle pahaa, samoin kuin Nabalille.

²⁷Now this present which your servant has brought to my lord, let it be given to the young men who follow my lord.

²⁷Tässä ovat lahjat, jotka palvelijasi on tuonut tervehdyksenä sinulle, herrani. Ne ovat niitä miehiä varten, jotka seurasivat sinua retkilläsi.

²⁸Please forgive the trespass of your handmaid. For Yahweh will certainly make my lord a sure house, because my lord fights the battles of Yahweh; and evil shall not be found in you all your days.

²⁸Suo anteeksi palvelijasi rohkeus! Mutta Herra on totisesti antava sinun sukusi säilyä, sillä sinä käyt Herran sotaa, eikä mikään paha satu sinuun koko elinaikanasi.

²⁹Though men may rise up to pursue you, and to seek your soul, yet the soul of my lord shall be bound in the bundle of life with Yahweh your God. He will sling out the souls of your enemies, as from the hollow of a sling.

²⁹Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkesi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven.

³⁰It shall come to pass, when Yahweh has done to my lord according to all the good that he has spoken concerning you, and shall have appointed you prince over Israel,

³⁰Kun Herra tekee sinulle kaiken sen hyvän, minkä on luvannut, ja korottaa sinut Israelin hallitsijaksi,

³¹that this shall be no grief to you, nor offense of heart to my lord, either that you have shed blood without cause, or that my lord has avenged himself. When Yahweh has dealt well with my lord, then remember your handmaid.”

³¹silloin ei tämäkään tapaus voi horjuttaa sinua eikä vaivata tuntoasi. Ethän sinä vuodattanut turhaan verta etkä kostanut omin käsin. Sitten kun Herra on osoittanut sinulle hyvyytensä, sinä varmaankin muistat minua, palvelijaasi."

³²David said to Abigail, “Blessed is Yahweh, the God of Israel, who sent you this day to meet me!

³²Daavid vastasi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan!

³³Blessed is your discretion, and blessed are you, that have kept me this day from blood guiltiness, and from avenging myself with my own hand.

³³Siunattu olkoon sinun älysi ja ole siunattu sinä itsekin, kun varjelit minua tekemästä tänään veritekoa etkä antanut minun kostaa omin käsin.

³⁴For indeed, as Yahweh, the God of Israel, lives, who has withheld me from hurting you, unless you had hurried and come to meet me, surely there wouldn’t have been left to Nabal by the morning light so much as one who urinates on a wall. or, male. ”

³⁴Nyt Herra, Israelin Jumala, ei antanut minun tehdä sinulle pahaa. Mutta niin totta kuin hän elää, ellet olisi tullut näin kiireesti minua vastaan, ei Nabalilla olisi ollut aamunkoitteessa jäljellä ainoatakaan, joka vetensä seinään heittää!"

³⁵So David received of her hand that which she had brought him: and he said to her, “Go up in peace to your house. Behold, I have listened to your voice, and have granted your request.”

³⁵Daavid otti vastaan hänen tuomisensa ja sanoi: "Palaa rauhassa kotiin! Näethän, että olen kuunnellut sinua ja tehnyt niin kuin toivoit."

³⁶Abigail came to Nabal; and behold, he held a feast in his house, like the feast of a king. Nabal’s heart was merry within him, for he was very drunken. Therefore she told him nothing, less or more, until the morning light.

³⁶Kun Abigail tuli takaisin Nabalin luo, tämä piti talossaan juominkeja, jotka olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Nabal oli hyvällä tuulella ja vahvasti juovuksissa, eikä Abigail puhunut hänelle sanaakaan ennen aamunkoittoa.

³⁷It happened in the morning, when the wine was gone out of Nabal, that his wife told him these things, and his heart died within him, and he became as a stone.

³⁷Seuraavana aamuna, kun Nabalin humala oli haihtunut, Abigail kertoi miehelleen kaiken. Silloin Nabalin sydän jähmettyi ja hän muuttui kuin kiveksi.

³⁸It happened about ten days after, that Yahweh struck Nabal, so that he died.

³⁸Noin kymmenen päivää myöhemmin Herra iski Nabalia niin että tämä kuoli.

³⁹When David heard that Nabal was dead, he said, “Blessed is Yahweh, who has pleaded the cause of my reproach from the hand of Nabal, and has kept back his servant from evil. Yahweh has returned the evildoing of Nabal on his own head.” David sent and spoke concerning Abigail, to take her to him as wife.

³⁹Kuullessaan Nabalin kuolleen Daavid sanoi: "Kiitetty olkoon Herra! Hän vaati Nabalin tilille loukkauksesta, jonka sain kärsiä. Herra varjeli minut, palvelijansa, pahasta teosta ja käänsi Nabalin pahan teon häntä itseään vastaan." Sitten Daavid lähetti palvelijansa pyytämään Abigailia hänelle vaimoksi.

⁴⁰When the servants of David had come to Abigail to Carmel, they spoke to her, saying, “David has sent us to you, to take you to him as wife.”

⁴⁰Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: "Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen."

⁴¹She arose, and bowed herself with her face to the earth, and said, “Behold, your handmaid is a servant to wash the feet of the servants of my lord.”

⁴¹Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!"

⁴²Abigail hurried, and arose, and rode on a donkey, with five ladies of hers who followed her; and she went after the messengers of David, and became his wife.

⁴²Abigail valmistautui kiireesti matkaan, nousi aasin selkään ja lähti viiden palvelijattarensa saattamana Daavidin lähettien mukaan, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.

⁴³David also took Ahinoam of Jezreel; and they both became his wives.

⁴³Daavid oli nainut myös jisreeliläisen Ahinoamin, niin että hänellä oli nyt kaksi vaimoa.

⁴⁴Now Saul had given Michal his daughter, David’s wife, to Palti the son of Laish, who was of Gallim.

⁴⁴Mutta Saul oli antanut tyttärensä Mikalin, Daavidin ensimmäisen vaimon, Laisin pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.