¹Yahweh sent Nathan to David. He came to him, and said to him, “There were two men in one city; the one rich, and the other poor.

¹Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: "Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä.

²The rich man had very many flocks and herds,

²Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä,

³but the poor man had nothing, except one little ewe lamb, which he had bought and raised. It grew up together with him, and with his children. It ate of his own food, drank of his own cup, and lay in his bosom, and was to him like a daughter.

³mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär.

⁴A traveler came to the rich man, and he spared to take of his own flock and of his own herd, to dress for the wayfaring man who had come to him, but took the poor man’s lamb, and dressed it for the man who had come to him.”

⁴Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian."

⁵David’s anger was greatly kindled against the man, and he said to Nathan, “As Yahweh lives, the man who has done this is worthy to die!

⁵Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: "Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma.

⁶He shall restore the lamb fourfold, because he did this thing, and because he had no pity!”

⁶Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä."

⁷Nathan said to David, “You are the man. This is what Yahweh, the God of Israel, says: ‘I anointed you king over Israel, and I delivered you out of the hand of Saul.

⁷Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä.

⁸I gave you your master’s house, and your master’s wives into your bosom, and gave you the house of Israel and of Judah; and if that would have been too little, I would have added to you many more such things.

⁸Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin.

⁹Why have you despised the word of Yahweh, to do that which is evil in his sight? You have struck Uriah the Hittite with the sword, and have taken his wife to be your wife, and have slain him with the sword of the children of Ammon.

⁹Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.

¹⁰Now therefore the sword will never depart from your house, because you have despised me, and have taken the wife of Uriah the Hittite to be your wife.’

¹⁰Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.'

¹¹“This is what Yahweh says: ‘Behold, I will raise up evil against you out of your own house; and I will take your wives before your eyes, and give them to your neighbor, and he will lie with your wives in the sight of this sun.

¹¹Herra sanoo näin: 'Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää.

¹²For you did it secretly, but I will do this thing before all Israel, and before the sun.’”

¹²Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.'"

¹³David said to Nathan, “I have sinned against Yahweh.” Nathan said to David, “Yahweh also has put away your sin. You will not die.

¹³Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.

¹⁴However, because by this deed you have given great occasion to Yahweh’s enemies to blaspheme, the child also who is born to you shall surely die.”

¹⁴Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee."

¹⁵Nathan departed to his house. Yahweh struck the child that Uriah’s wife bore to David, and it was very sick.

¹⁵Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin.

¹⁶David therefore begged God for the child; and David fasted, and went in, and lay all night on the earth.

¹⁶Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla.

¹⁷The elders of his house arose beside him, to raise him up from the earth: but he would not, neither did he eat bread with them.

¹⁷Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään syönyt mitään heidän kanssaan.

¹⁸It happened on the seventh day, that the child died. The servants of David feared to tell him that the child was dead; for they said, “Behold, while the child was yet alive, we spoke to him, and he didn’t listen to our voice. How will he then harm himself, if we tell him that the child is dead?”

¹⁸Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Palvelijat eivät uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sillä he ajattelivat: "Kun me puhuimme hänelle pojan vielä eläessä, hän ei kuunnellut meitä. Kuinka me nyt voisimme sanoa hänelle, että poika on kuollut? Hän voi tehdä jotakin epätoivoista."

¹⁹But when David saw that his servants were whispering together, David perceived that the child was dead; and David said to his servants, “Is the child dead?” They said, “He is dead.”

¹⁹Huomatessaan palvelijoidensa kuiskailevan keskenään Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Hän kysyi heiltä: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On."

²⁰Then David arose from the earth, and washed, and anointed himself, and changed his clothing; and he came into the house of Yahweh, and worshiped: then he came to his own house; and when he required, they set bread before him, and he ate.

²⁰Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hän meni pyhäkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan hän pyysi syötävää, ja hänelle tuotiin ruokaa ja hän söi.

²¹Then his servants said to him, “What is this that you have done? You fasted and wept for the child while he was alive; but when the child was dead, you rose up and ate bread.”

²¹Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään."

²²He said, “While the child was yet alive, I fasted and wept; for I said, ‘Who knows whether Yahweh will not be gracious to me, that the child may live?’

²²Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'

²³But now he is dead, why should I fast? Can I bring him back again? I shall go to him, but he will not return to me.”

²³Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni."

²⁴David comforted Bathsheba his wife, and went in to her, and lay with her. She bore a son, and he called his name Solomon. Yahweh loved him;

²⁴Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. Hän meni tämän luo ja makasi hänen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa

²⁵and he sent by the hand of Nathan the prophet; and he named him Jedidiah, for Yahweh’s sake.

²⁵ja lähetti profeetta Natanin tuomaan sanan, että pojalle oli Herran vuoksi annettava nimi Jedidja.

²⁶Now Joab fought against Rabbah of the children of Ammon, and took the royal city.

²⁶Joab hyökkäsi ammonilaisten pääkaupungin Rabban kimppuun ja valtasi kuninkaan alakaupungin.

²⁷Joab sent messengers to David, and said, “I have fought against Rabbah. Yes, I have taken the city of waters.

²⁷Hän lähetti Daavidin luo sananviejiä ja käski sanoa: "Olen hyökännyt Rabbaan ja vallannut jo Vesikaupungin.

²⁸Now therefore gather the rest of the people together, and encamp against the city, and take it; lest I take the city, and it be called after my name.”

²⁸Kokoa nyt loput sotaväestä, pystytä tänne leirisi ja valloita kaupunki, ennen kuin minä valtaan sen ja saan sen nimiini."

²⁹David gathered all the people together, and went to Rabbah, and fought against it, and took it.

²⁹Daavid keräsi koko väkensä ja lähti Rabbaan, ja hän hyökkäsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen.

³⁰He took the crown of their king from off his head; and its weight was a talent of gold, and in it were precious stones; and it was set on David’s head. He brought out the spoil of the city, exceeding much.

³⁰Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista.

³¹He brought out the people who were therein, and put them under saws, and under iron picks, and under axes of iron, and made them pass through the brick kiln: and he did so to all the cities of the children of Ammon. David and all the people returned to Jerusalem.

³¹Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset tekemään tiiliä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.