¹Now Joab the son of Zeruiah perceived that the king’s heart was toward Absalom.

¹Kun Joab, Serujan poika, ymmärsi kuninkaan kaipaavan Absalomia,

²Joab sent to Tekoa, and fetched there a wise woman, and said to her, “Please act like a mourner, and put on mourning clothing, please, and don’t anoint yourself with oil, but be as a woman who has mourned a long time for the dead.

²hän haetti Tekoasta erään viisaan naisen ja sanoi tälle: "Tekeydy surevaksi, pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin olisit jo kauan pitänyt suruaikaa.

³Go in to the king, and speak like this to him.” So Joab put the words in her mouth.

³Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin." Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.

⁴When the woman of Tekoa spoke to the king, she fell on her face to the ground, showed respect, and said, “Help, O king!”

⁴Tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Auta minua, kuningas!"

⁵The king said to her, “What ails you?” She answered, “Truly I am a widow, and my husband is dead.

⁵Kuningas kysyi: "Mikä sinun on?" Nainen sanoi: "Voi, palvelijasi on leski, mieheni on kuollut.

⁶Your handmaid had two sons, and they both fought together in the field, and there was no one to part them, but the one struck the other, and killed him.

⁶Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä.

⁷Behold, the whole family has risen against your handmaid, and they say, ‘Deliver him who struck his brother, that we may kill him for the life of his brother whom he killed, and so destroy the heir also.’ Thus they would quench my coal which is left, and would leave to my husband neither name nor remainder on the surface of the earth.”

⁷Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: 'Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.' He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."

⁸The king said to the woman, “Go to your house, and I will give a command concerning you.”

⁸Kuningas sanoi naiselle: "Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi."

⁹The woman of Tekoa said to the king, “My lord, O king, the iniquity be on me, and on my father’s house; and the king and his throne be guiltless.”

⁹Tekoalainen nainen sanoi hänelle: "Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat."

¹⁰The king said, “Whoever says anything to you, bring him to me, and he shall not touch you any more.”

¹⁰Kuningas sanoi: "Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan."

¹¹Then she said, “Please let the king remember Yahweh your God, that the avenger of blood destroy not any more, lest they destroy my son.” He said, “As Yahweh lives, not one hair of your son shall fall to the earth.”

¹¹Nainen sanoi: "Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!" Daavid vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä."

¹²Then the woman said, “Please let your handmaid speak a word to my lord the king.” He said, “Say on.”

¹²Silloin nainen sanoi: "Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?" Daavid sanoi: "Puhu."

¹³The woman said, “Why then have you devised such a thing against the people of God? For in speaking this word the king is as one who is guilty, in that the king does not bring home again his banished one.

¹³Nainen sanoi: "Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi.

¹⁴For we must die, and are as water split on the ground, which can’t be gathered up again; neither does God take away life, but devises means, that he who is banished not be an outcast from him.

¹⁴Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon.

¹⁵Now therefore seeing that I have come to speak this word to my lord the king, it is because the people have made me afraid: and your handmaid said, ‘I will now speak to the king; it may be that the king will perform the request of his servant.’

¹⁵Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: 'Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön,

¹⁶For the king will hear, to deliver his servant out of the hand of the man who would destroy me and my son together out of the inheritance of God.

¹⁶ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.'

¹⁷Then your handmaid said, ‘Please let the word of my lord the king bring rest; for as an angel of God, so is my lord the king to discern good and bad. May Yahweh, your God, be with you.’”

¹⁷Palvelijasi ajatteli: 'Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.' Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi."

¹⁸Then the king answered the woman, “Please don’t hide anything from me that I ask you.” The woman said, “Let my lord the king now speak.”

¹⁸Kuningas vastasi naiselle: "Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn." Nainen sanoi: "Herrani ja kuninkaani puhukoon."

¹⁹The king said, “Is the hand of Joab with you in all this?” The woman answered, “As your soul lives, my lord the king, no one can turn to the right hand or to the left from anything that my lord the king has spoken; for your servant Joab, he urged me, and he put all these words in the mouth of your handmaid;

¹⁹Kuningas kysyi: "Onko Joab tämän kaiken takana?" Nainen vastasi: "Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni.

²⁰to change the face of the matter has your servant Joab done this thing. My lord is wise, according to the wisdom of an angel of God, to know all things that are in the earth.”

²⁰Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu."

²¹The king said to Joab, “Behold now, I have done this thing. Go therefore, bring the young man Absalom back.”

²¹Kuningas sanoi Joabille: "Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin."

²²Joab fell to the ground on his face, showed respect, and blessed the king. Joab said, “Today your servant knows that I have found favor in your sight, my lord, king, in that the king has performed the request of his servant.”

²²Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: "Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen."

²³So Joab arose and went to Geshur, and brought Absalom to Jerusalem.

²³Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

²⁴The king said, “Let him return to his own house, but let him not see my face.” So Absalom returned to his own house, and didn’t see the king’s face.

²⁴Mutta kuningas sanoi: "Absalom pysyköön omassa talossaan, minun kasvojeni eteen hän ei saa tulla." Niinpä Absalomin täytyi pysyä omassa talossaan, eikä hän päässyt tapaamaan kuningasta.

²⁵Now in all Israel there was none to be so much praised as Absalom for his beauty: from the sole of his foot even to the crown of his head there was no blemish in him.

²⁵Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän.

²⁶When he cut the hair of his head (now it was at every year’s end that he cut it; because it was heavy on him, therefore he cut it); he weighed the hair of his head at two hundred shekels, after the king’s weight.

²⁶Kun hänen hiuksensa leikattiin -- hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi -- ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä.

²⁷To Absalom there were born three sons, and one daughter, whose name was Tamar: she was a woman of a beautiful face.

²⁷Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.

²⁸Absalom lived two full years in Jerusalem; and he didn’t see the king’s face.

²⁸Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta.

²⁹Then Absalom sent for Joab, to send him to the king; but he would not come to him: and he sent again a second time, but he would not come.

²⁹Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan.

³⁰Therefore he said to his servants, “Behold, Joab’s field is near mine, and he has barley there. Go and set it on fire.” Absalom’s servants set the field on fire.

³⁰Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen." Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan.

³¹Then Joab arose, and came to Absalom to his house, and said to him, “Why have your servants set my field on fire?”

³¹Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?"

³²Absalom answered Joab, “Behold, I sent to you, saying, ‘Come here, that I may send you to the king, to say, “Why have I come from Geshur? It would be better for me to be there still. Now therefore let me see the king’s face; and if there is iniquity in me, let him kill me.”’”

³²Absalom vastasi: "Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: 'Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.'"

³³So Joab came to the king, and told him; and when he had called for Absalom, he came to the king, and bowed himself on his face to the ground before the king: and the king kissed Absalom.

³³Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.