¹It happened after this, that Absalom prepared him a chariot and horses, and fifty men to run before him.

¹Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen.

²Absalom rose up early, and stood beside the way of the gate. It was so, that when any man had a suit which should come to the king for judgment, then Absalom called to him, and said, “What city are you from?” He said, “Your servant is of one of the tribes of Israel.”

²Hän otti tavakseen asettua varhain aamulla kaupungin portille vievän tien varteen. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan luo saadakseen oikeutta riita-asiassa, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: "Mistä kaupungista sinä olet?" Kun mies kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli,

³Absalom said to him, “Behold, your matters are good and right; but there is no man deputized by the king to hear you.”

³Absalom sanoi: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei kukaan sinua kuuntele."

⁴Absalom said moreover, “Oh that I were made judge in the land, that every man who has any suit or cause might come to me, and I would do him justice!”

⁴Ja hän jatkoi: "Kunpa minut asetettaisiin tuomariksi tähän maahan! Minun luokseni voisi tulla jokainen, jolla on riita-asia tai oikeusjuttu, ja minä tekisin hänelle oikeutta."

⁵It was so, that when any man came near to do him obeisance, he put forth his hand, and took hold of him, and kissed him.

⁵Aina kun joku lähestyi heittäytyäkseen hänen eteensä, hän kiiruhti kohottamaan tulijan maasta ja suuteli häntä.

⁶Absalom did this sort of thing to all Israel who came to the king for judgment. So Absalom stole the hearts of the men of Israel.

⁶Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. Näin hän houkutteli puolelleen Israelin miesten sydämet.

⁷It happened at the end of forty years, that Absalom said to the king, “Please let me go and pay my vow, which I have vowed to Yahweh, in Hebron.

⁷Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: "Tahtoisin mennä Hebroniin täyttämään lupauksen, jonka olen tehnyt Herralle.

⁸For your servant vowed a vow while I stayed at Geshur in Syria, saying, ‘If Yahweh shall indeed bring me again to Jerusalem, then I will serve Yahweh.’”

⁸Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa lupasin näet, että jos Herra antaa minun palata Jerusalemiin, minusta tulee jälleen hänen palvelijansa."

⁹The king said to him, “Go in peace.” So he arose, and went to Hebron.

⁹Kuningas sanoi: "Mene rauhassa." Niin Absalom lähti Hebroniin.

¹⁰But Absalom sent spies throughout all the tribes of Israel, saying, “As soon as you hear the sound of the trumpet, then you shall say, ‘Absalom is king in Hebron!’”

¹⁰Hän oli lähettänyt salaa viestinviejiä kaikkien Israelin heimojen pariin sanomaan: "Kun kuulette torven äänen, huutakaa: 'Absalom on huudettu kuninkaaksi Hebronissa!'"

¹¹Two hundred men went with Absalom out of Jerusalem, who were invited, and went in their simplicity; and they didn’t know anything.

¹¹Absalom kutsui lisäksi Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan hyvässä uskossa, tietämättä asiasta mitään.

¹²Absalom sent for Ahithophel the Gilonite, David’s counselor, from his city, even from Giloh, while he was offering the sacrifices. The conspiracy was strong; for the people increased continually with Absalom.

¹²Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä.

¹³A messenger came to David, saying, “The hearts of the men of Israel are after Absalom.”

¹³Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle."

¹⁴David said to all his servants who were with him at Jerusalem, “Arise, and let us flee; for else none of us shall escape from Absalom. Make speed to depart, lest he overtake us quickly, and bring down evil on us, and strike the city with the edge of the sword.”

¹⁴Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: "Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin."

¹⁵The king’s servants said to the king, “Behold, your servants are ready to do whatever my lord the king chooses.”

¹⁵Kuninkaan miehet vastasivat hänelle: "Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme katsoo hyväksi."

¹⁶The king went forth, and all his household after him. The king left ten women, who were concubines, to keep the house.

¹⁶Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jätti kymmenen sivuvaimoaan pitämään huolta palatsista.

¹⁷The king went forth, and all the people after him; and they stayed in Beth Merhak.

¹⁷Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle.

¹⁸All his servants passed on beside him; and all the Cherethites, and all the Pelethites, and all the Gittites, six hundred men who came after him from Gath, passed on before the king.

¹⁸Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista.

¹⁹Then the king said to Ittai the Gittite, “Why do you also go with us? Return, and stay with the king; for you are a foreigner, and also an exile. Return to your own place.

¹⁹Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme? Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen.

²⁰Whereas you came but yesterday, should I this day make you go up and down with us, since I go where I may? Return, and take back your brothers. Mercy and truth be with you.”

²⁰Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie? Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!"

²¹Ittai answered the king, and said, “As Yahweh lives, and as my lord the king lives, surely in what place my lord the king shall is, whether for death or for life, even there also will your servant be.”

²¹Ittai vastasi kuninkaalle: "Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema."

²²David said to Ittai, “Go and pass over.” Ittai the Gittite passed over, and all his men, and all the little ones who were with him.

²²Daavid sanoi hänelle: "Lähde siis mukaan!" Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa.

²³All the country wept with a loud voice, and all the people passed over: the king also himself passed over the brook Kidron, and all the people passed over, toward the way of the wilderness.

²³Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä.

²⁴Behold, Zadok also came, and all the Levites with him, bearing the ark of the covenant of God; and they set down the ark of God; and Abiathar went up, until all the people finished passing out of the city.

²⁴Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.

²⁵The king said to Zadok, “Carry back the ark of God into the city. If I find favor in the eyes of Yahweh, he will bring me again, and show me both it, and his habitation;

²⁵Sitten kuningas sanoi Sadokille: "Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan.

²⁶but if he say thus, ‘I have no delight in you;’ behold, here am I. Let him do to me as seems good to him.”

²⁶Mutta jos hän sanoo: 'Sinä et ole minulle mieleen', niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee."

²⁷The king said also to Zadok the priest, “Aren’t you a seer? Return into the city in peace, and your two sons with you, Ahimaaz your son, and Jonathan the son of Abiathar.

²⁷Ja kuningas jatkoi: "Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin.

²⁸Behold, I will stay at the fords of the wilderness, until word comes from you to inform me.”

²⁸Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja."

²⁹Zadok therefore and Abiathar carried the ark of God again to Jerusalem; and they stayed there.

²⁹Sadok ja Abjatar veivät Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

³⁰David went up by the ascent of the Mount of Olives, and wept as he went up; and he had his head covered, and went barefoot: and all the people who were with him covered every man his head, and they went up, weeping as they went up.

³⁰Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.

³¹Someone told David, saying, “Ahithophel is among the conspirators with Absalom.” David said, “Yahweh, please turn the counsel of Ahithophel into foolishness.”

³¹Kun Daavidille tuotiin sana, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, hän sanoi: "Herra, tee tyhjäksi Ahitofelin neuvot!"

³²It happened that when David had come to the top, where God was worshiped, behold, Hushai the Archite came to meet him with his coat torn, and earth on his head.

³²Kun Daavid oli tullut mäen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hänen luokseen tuli arkilainen Husai viitta reväistynä ja multaa hiuksissaan.

³³David said to him, “If you pass on with me, then you will be a burden to me;

³³Daavid sanoi hänelle: "Jos lähdet mukaani, olet minulle vain vastuksena.

³⁴but if you return to the city, and tell Absalom, ‘I will be your servant, O king. As I have been your father’s servant in time past, so will I now be your servant; then will you defeat for me the counsel of Ahithophel.’

³⁴Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: 'Kuningas, minä haluan palvella sinua. Ennen olin isäsi palvelija, nyt olen sinun palvelijasi.' Silloin voit auttaa minua ja tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvot.

³⁵Don’t you have Zadok and Abiathar the priests there with you? Therefore it shall be, that whatever thing you shall hear out of the king’s house, you shall tell it to Zadok and Abiathar the priests.

³⁵Papit, Sadok ja Abjatar, ovat siellä apunasi. Aina kun kuulet kuninkaan palatsista jotakin, kerro heille.

³⁶Behold, they have there with them their two sons, Ahimaaz, Zadok’s son, and Jonathan, Abiathar’s son; and by them you shall send to me everything that you shall hear.”

³⁶Lisäksi siellä ovat molempien pojat, Sadokin poika Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan. Lähettäkää minulle heidän kauttaan tieto kaikesta minkä kuulette."

³⁷So Hushai, David’s friend, came into the city; and Absalom came into Jerusalem.

³⁷Samaan aikaan, kun Daavidin ystävä Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom.