¹There was a famine in the days of David three years, year after year; and David sought the face of Yahweh. Yahweh said, “It is for Saul, and for his bloody house, because he put to death the Gibeonites.”

¹Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta. Daavid kääntyi silloin Herran puoleen, ja Herra sanoi: "Saulin ja hänen sukunsa yllä on verivelka, koska hän on surmannut gibeonilaisia."

²The king called the Gibeonites, and said to them (now the Gibeonites were not of the children of Israel, but of the remnant of the Amorites; and the children of Israel had sworn to them: and Saul sought to kill them in his zeal for the children of Israel and Judah);

²Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet säästävänsä heidät, mutta Saul, joka ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja, oli yrittänyt tuhota heidät. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen

³and David said to the Gibeonites, “What shall I do for you? And with what shall I make atonement, that you may bless the inheritance of Yahweh?”

³ja kysyi heiltä: "Mitä minä voin tehdä hyväksenne? Miten voin sovittaa tämän asian, niin että te saattaisitte jälleen toivottaa siunausta Herran omalle kansalle?"

⁴The Gibeonites said to him, “It is no matter of silver or gold between us and Saul, or his house; neither is it for us to put any man to death in Israel.” He said, “Whatever you say, that will I do for you.”

⁴Gibeonilaiset vastasivat: "Meidän ja Saulin suvun kesken ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä myöskään ole oikeutta surmata ketään israelilaista." Daavid sanoi: "Teen hyväksenne mitä vain pyydätte."

⁵They said to the king, “The man who consumed us, and who devised against us, that we should be destroyed from remaining in any of the borders of Israel,

⁵He vastasivat kuninkaalle: "Tuo mies tahtoi tehdä meistä lopun ja aikoi hävittää meidät tyystin koko Israelista.

⁶let seven men of his sons be delivered to us, and we will hang them up to Yahweh in Gibeah of Saul, the chosen of Yahweh.” The king said, “I will give them.”

⁶Annettakoon meille seitsemän hänen jälkeläistään, niin teloitamme heidät Herran lepyttämiseksi Gibeassa, hänen valittunsa Saulin kaupungissa." Daavid sanoi: "Minä annan heidät teille."

⁷But the king spared Mephibosheth, the son of Jonathan the son of Saul, because of Yahweh’s oath that was between them, between David and Jonathan the son of Saul.

⁷Sen valan vuoksi, jonka Daavid ja Saulin poika Jonatan olivat keskenään Herran nimeen vannoneet, kuningas säästi Jonatanin pojan Mefibosetin, Saulin pojanpojan.

⁸But the king took the two sons of Rizpah the daughter of Aiah, whom she bore to Saul, Armoni and Mephibosheth; and the five sons of Michal the daughter of Saul, whom she bore to Adriel the son of Barzillai the Meholathite.

⁸Hän otti kaksi Aijan tyttären Rispan poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä viisi Saulin tyttären Merabin poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt meholalaiselle Adrielille, Barsillain pojalle.

⁹He delivered them into the hands of the Gibeonites, and they hanged them in the mountain before Yahweh, and all seven of them fell together. They were put to death in the days of harvest, in the first days, at the beginning of barley harvest.

⁹Heidät hän antoi gibeonilaisten käsiin, ja nämä teloittivat heidät vuorella Herran edessä. Näin he kuolivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alkaessa.

¹⁰Rizpah the daughter of Aiah took sackcloth, and spread it for her on the rock, from the beginning of harvest until water was poured on them from the sky. She allowed neither the birds of the sky to rest on them by day, nor the animals of the field by night.

¹⁰Rispa, Aijan tytär, otti säkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. Hän pysyi siellä elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti ja vartioi ruumiita, niin etteivät päivällä taivaan linnut eivätkä yöllä pedot päässeet niiden kimppuun.

¹¹It was told David what Rizpah the daughter of Aiah, the concubine of Saul, had done.

¹¹Kun Daavid sai tietää, mitä Saulin sivuvaimo Rispa, Aijan tytär, oli tehnyt,

¹²David went and took the bones of Saul and the bones of Jonathan his son from the men of Jabesh Gilead, who had stolen them from the street of Beth Shan, where the Philistines had hanged them, in the day that the Philistines killed Saul in Gilboa;

¹²hän haki Gileadin Jabesista pois Saulin ja Jonatanin luut; kaupungin miehet olivat salaa tuoneet sinne heidän ruumiinsa Bet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboanvuorella.

¹³and he brought up from there the bones of Saul and the bones of Jonathan his son: and they gathered the bones of those who were hanged.

¹³Daavid toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut. Myös teloitettujen jäännökset koottiin

¹⁴They buried the bones of Saul and Jonathan his son in the country of Benjamin in Zela, in the tomb of Kish his father: and they performed all that the king commanded. After that God was entreated for the land.

¹⁴ja haudattiin yhdessä Saulin ja Jonatanin luitten kanssa Benjaminin alueelle Selaan, Saulin isän Kisin hautaan. Kun kaikki kuninkaan määräykset oli pantu täytäntöön, Jumala kuuli kansan rukoukset.

¹⁵The Philistines had war again with Israel; and David went down, and his servants with him, and fought against the Philistines. David grew faint;

¹⁵Filistealaisten ja israelilaisten välille syttyi jälleen sota, ja Daavid lähti miehineen filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi,

¹⁶and Ishbibenob, who was of the sons of the giant, the weight of whose spear was three hundred shekels of brass in weight, he being armed with a new sword, thought to have slain David.

¹⁶ja Jisbi-Benob, Rafan jälkeläinen, jolla oli kolmensadan sekelin painoinen pronssipeitsi ja vyöllä uusi miekka, aikoi lyödä hänet hengiltä.

¹⁷But Abishai the son of Zeruiah helped him, and struck the Philistine, and killed him. Then the men of David swore to him, saying, “You shall go no more out with us to battle, that you don’t quench the lamp of Israel.”

¹⁷Mutta Abisai, Serujan poika, tuli Daavidin avuksi ja surmasi filistealaisen. Silloin miehet vannottivat Daavidia sanoen: "Sinä et saa enää lähteä kanssamme sotaan, jotta Israelin lamppu ei sammuisi sinun mukanasi."

¹⁸It came to pass after this, that there was again war with the Philistines at Gob: then Sibbecai the Hushathite killed Saph, who was of the sons of the giant.

¹⁸Sen jälkeen syntyi Gobissa filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Safin, Rafan jälkeläisen.

¹⁹There was again war with the Philistines at Gob; and Elhanan the son of Jaareoregim the Bethlehemite killed Goliath the Gittite’s brother, the staff of whose spear was like a weaver’s beam.

¹⁹Ja jälleen syntyi Gobissa taistelu filistealaisten kanssa, ja betlehemiläinen Elhanan, Jairin poika, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki.

²⁰There was again war at Gath, where there was a man of great stature, who had on every hand six fingers, and on every foot six toes, four and twenty in number; and he also was born to the giant.

²⁰Ja jälleen syntyi Gatissa taistelu. Siellä oli jättiläiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin oli Rafan jälkeläisiä.

²¹When he defied Israel, Jonathan the son of Shimei, David’s brother, killed him.

²¹Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet.

²²These four were born to the giant in Gath; and they fell by the hand of David, and by the hand of his servants.

²²Näin nämä neljä gatilaista Rafan jälkeläistä kaatuivat Daavidin ja hänen miestensä lyöminä.