¹He commanded the steward of his house, saying, “Fill the men’s sacks with food, as much as they can carry, and put each man’s money in his sack’s mouth.

¹Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pys- tyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.

²Put my cup, the silver cup, in the sack’s mouth of the youngest, with his grain money.” He did according to the word that Joseph had spoken.

²Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

³As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their donkeys.

³Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.

⁴When they had gone out of the city, and were not yet far off, Joseph said to his steward, “Up, follow after the men. When you overtake them, ask them, ‘Why have you rewarded evil for good?

⁴Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

⁵Isn’t this that from which my lord drinks, and by which he indeed divines? You have done evil in so doing.’”

⁵Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette teh- neet!'"

⁶He overtook them, and he spoke these words to them.

⁶Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.

⁷They said to him, “Why does my lord speak such words as these? Far be it from your servants that they should do such a thing!

⁷He vastasivat: "Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!

⁸Behold, the money, which we found in our sacks’ mouths, we brought again to you out of the land of Canaan. How then should we steal silver or gold out of your lord’s house?

⁸Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?

⁹With whomever of your servants it is found, let him die, and we also will be my lord’s bondservants.”

⁹Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!"

¹⁰He said, “Now also let it be according to your words: he with whom it is found will be my bondservant; and you will be blameless.”

¹⁰Mies sanoi: "Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjak- seni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."

¹¹Then they hurried, and each man took his sack down to the ground, and each man opened his sack.

¹¹Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.

¹²He searched, beginning with the eldest, and ending at the youngest. The cup was found in Benjamin’s sack.

¹²Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

¹³Then they tore their clothes, and each man loaded his donkey, and returned to the city.

¹³Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.

¹⁴Judah and his brothers came to Joseph’s house, and he was still there. They fell on the ground before him.

¹⁴Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.

¹⁵Joseph said to them, “What deed is this that you have done? Don’t you know that such a man as I can indeed divine?”

¹⁵Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat."

¹⁶Judah said, “What will we tell my lord? What will we speak? Or how will we clear ourselves? God has found out the iniquity of your servants. Behold, we are my lord’s bondservants, both we, and he also in whose hand the cup is found.”

¹⁶Juuda vastasi: "Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut."

¹⁷He said, “Far be it from me that I should do so. The man in whose hand the cup is found, he will be my bondservant; but as for you, go up in peace to your father.”

¹⁷Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."

¹⁸Then Judah came near to him, and said, “Oh, my lord, please let your servant speak a word in my lord’s ears, and don’t let your anger burn against your servant; for you are even as Pharaoh.

¹⁸Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun -- sinä, joka olet kuin farao.

¹⁹My lord asked his servants, saying, ‘Have you a father, or a brother?’

¹⁹Sinä itse kysyit meiltä: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

²⁰We said to my lord, ‘We have a father, an old man, and a child of his old age, a little one; and his brother is dead, and he alone is left of his mother; and his father loves him.’

²⁰Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.'

²¹You said to your servants, ‘Bring him down to me, that I may set my eyes on him.’

²¹Sinä sanoit meille: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'

²²We said to my lord, ‘The boy can’t leave his father: for if he should leave his father, his father would die.’

²²Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.'

²³You said to your servants, ‘Unless your youngest brother comes down with you, you will see my face no more.’

²³Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.'

²⁴It happened when we came up to your servant my father, we told him the words of my lord.

²⁴"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällem- me, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.

²⁵Our father said, ‘Go again, buy us a little food.’

²⁵Kun hän sitten kerran sanoi: 'Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää',

²⁶We said, ‘We can’t go down. If our youngest brother is with us, then we will go down: for we may not see the man’s face, unless our youngest brother is with us.’

²⁶me vastasimme: 'Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.'

²⁷Your servant, my father, said to us, ‘You know that my wife bore me two sons:

²⁷Niin isämme sanoi meille: 'Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

²⁸and the one went out from me, and I said, “Surely he is torn in pieces”; and I haven’t seen him since.

²⁸Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.

²⁹If you take this one also from me, and harm happens to him, you will bring down my gray hairs with sorrow to Sheol Sheol is the place of the dead. .’

²⁹Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.'

³⁰Now therefore when I come to your servant my father, and the boy is not with us; since his life is bound up in the boy’s life;

³⁰"Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,

³¹it will happen, when he sees that the boy is no more, that he will die. Your servants will bring down the gray hairs of your servant, our father, with sorrow to Sheol Sheol is the place of the dead. .

³¹niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.

³²For your servant became collateral for the boy to my father, saying, ‘If I don’t bring him to you, then I will bear the blame to my father forever.’

³²Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syylli- nen sinun edessäsi.'

³³Now therefore, please let your servant stay instead of the boy, a bondservant to my lord; and let the boy go up with his brothers.

³³Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.

³⁴For how will I go up to my father, if the boy isn’t with me?—lest I see the evil that will come on my father.”

³⁴Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."