¹God remembered Noah, all the animals, and all the livestock that were with him in the ship; and God made a wind to pass over the earth. The waters subsided.

¹Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen muka- naan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.

²The deep’s fountains and the sky’s windows were also stopped, and the rain from the sky was restrained.

²Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi.

³The waters receded from the earth continually. After the end of one hundred fifty days the waters decreased.

³Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon,

⁴The ship rested in the seventh month, on the seventeenth day of the month, on Ararat’s mountains.

⁴että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Arara- tin vuoristoon.

⁵The waters receded continually until the tenth month. In the tenth month, on the first day of the month, the tops of the mountains were seen.

⁵Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näky- viin.

⁶It happened at the end of forty days, that Noah opened the window of the ship which he had made,

⁶Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt,

⁷and he sent out a raven. It went back and forth, until the waters were dried up from the earth.

⁷ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.

⁸He sent out a dove from him, to see if the waters were abated from the surface of the ground,

⁸Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta,

⁹but the dove found no place to rest her foot, and she returned to him into the ship; for the waters were on the surface of the whole earth. He put out his hand, and took her, and brought her to him into the ship.

⁹mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.

¹⁰He stayed yet another seven days; and again he sent the dove out of the ship.

¹⁰Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista.

¹¹The dove came back to him at evening, and, behold, in her mouth was an olive leaf plucked off. So Noah knew that the waters were abated from the earth.

¹¹Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.

¹²He stayed yet another seven days, and sent out the dove; and she didn’t return to him any more.

¹²Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.

¹³It happened in the six hundred first year, in the first month, the first day of the month, the waters were dried up from the earth. Noah removed the covering of the ship, and looked. He saw that the surface of the ground was dried.

¹³Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.

¹⁴In the second month, on the twenty-seventh day of the month, the earth was dry.

¹⁴Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.

¹⁵God spoke to Noah, saying,

¹⁵Silloin Jumala sanoi Nooalle:

¹⁶“Go out of the ship, you, and your wife, and your sons, and your sons’ wives with you.

¹⁶"Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot.

¹⁷Bring out with you every living thing that is with you of all flesh, including birds, livestock, and every creeping thing that creeps on the earth, that they may breed abundantly in the earth, and be fruitful, and multiply on the earth.”

¹⁷Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

¹⁸Noah went out, with his sons, his wife, and his sons’ wives with him.

¹⁸Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos,

¹⁹Every animal, every creeping thing, and every bird, whatever moves on the earth, after their families, went out of the ship.

¹⁹ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.

²⁰Noah built an altar to Yahweh, and took of every clean animal, and of every clean bird, and offered burnt offerings on the altar.

²⁰Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla.

²¹Yahweh smelled the pleasant aroma. Yahweh said in his heart, “I will not again curse the ground any more for man’s sake, because the imagination of man’s heart is evil from his youth; neither will I ever again strike everything living, as I have done.

²¹Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mieles- sään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

²²While the earth remains, seed time and harvest, and cold and heat, and summer and winter, and day and night shall not cease.”

²²-- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."