¹Then Zophar the Naamathite answered,

¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²“Therefore do my thoughts give answer to me, even by reason of my haste that is in me.

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

³I have heard the reproof which puts me to shame. The spirit of my understanding answers me.

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

⁴Don’t you know this from old time, since man was placed on earth,

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁵that the triumphing of the wicked is short, the joy of the godless but for a moment?

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁶Though his height mount up to the heavens, and his head reach to the clouds,

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁷yet he shall perish forever like his own dung. Those who have seen him shall say, ‘Where is he?’

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁸He shall fly away as a dream, and shall not be found. Yes, he shall be chased away like a vision of the night.

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁹The eye which saw him shall see him no more, neither shall his place any more see him.

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

¹⁰His children shall seek the favor of the poor. His hands shall give back his wealth.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹¹His bones are full of his youth, but youth shall lie down with him in the dust.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹²“Though wickedness is sweet in his mouth, though he hide it under his tongue,

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹³though he spare it, and will not let it go, but keep it still within his mouth;

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹⁴yet his food in his bowels is turned. It is cobra venom within him.

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁵He has swallowed down riches, and he shall vomit them up again. God will cast them out of his belly.

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁶He shall suck cobra venom. The viper’s tongue shall kill him.

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁷He shall not look at the rivers, the flowing streams of honey and butter.

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁸That for which he labored he shall restore, and shall not swallow it down. According to the substance that he has gotten, he shall not rejoice.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁹For he has oppressed and forsaken the poor. He has violently taken away a house, and he shall not build it up.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

²⁰“Because he knew no quietness within him, he shall not save anything of that in which he delights.

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²¹There was nothing left that he didn’t devour, therefore his prosperity shall not endure.

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²²In the fullness of his sufficiency, distress shall overtake him. The hand of everyone who is in misery shall come on him.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²³When he is about to fill his belly, God will cast the fierceness of his wrath on him. It will rain on him while he is eating.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²⁴He shall flee from the iron weapon. The bronze arrow shall strike him through.

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁵He draws it forth, and it comes out of his body. Yes, the glittering point comes out of his liver. Terrors are on him.

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁶All darkness is laid up for his treasures. An unfanned fire shall devour him. It shall consume that which is left in his tent.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁷The heavens shall reveal his iniquity. The earth shall rise up against him.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁸The increase of his house shall depart. They shall rush away in the day of his wrath.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁹This is the portion of a wicked man from God, the heritage appointed to him by God.”

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.