1After this Job opened his mouth, and cursed the day of his birth.
1Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
2Job answered:
2ja sanoi:
3“Let the day perish in which I was born, the night which said, ‘There is a boy conceived.’
3-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4Let that day be darkness. Don’t let God from above seek for it, neither let the light shine on it.
4Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
5Let darkness and the shadow of death claim it for their own. Let a cloud dwell on it. Let all that makes black the day terrify it.
5Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
6As for that night, let thick darkness seize on it. Let it not rejoice among the days of the year. Let it not come into the number of the months.
6Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
7Behold, let that night be barren. Let no joyful voice come therein.
7Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
8Let them curse it who curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
8Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
9Let the stars of its twilight be dark. Let it look for light, but have none, neither let it see the eyelids of the morning,
9Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
10because it didn’t shut up the doors of my mother’s womb, nor did it hide trouble from my eyes.
10Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
11“Why didn’t I die from the womb? Why didn’t I give up the spirit when my mother bore me?
11Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12Why did the knees receive me? Or why the breast, that I should nurse?
12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
13For now should I have lain down and been quiet. I should have slept, then I would have been at rest,
13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
14with kings and counselors of the earth, who built up waste places for themselves;
14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15or with princes who had gold, who filled their houses with silver:
15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16or as a hidden untimely birth I had not been, as infants who never saw light.
16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17There the wicked cease from troubling. There the weary are at rest.
17Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18There the prisoners are at ease together. They don’t hear the voice of the taskmaster.
18siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19The small and the great are there. The servant is free from his master.
19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
20“Why is light given to him who is in misery, life to the bitter in soul,
20Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21Who long for death, but it doesn’t come; and dig for it more than for hidden treasures,
21He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22who rejoice exceedingly, and are glad, when they can find the grave?
22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
23Why is light given to a man whose way is hidden, whom God has hedged in?
23Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
24For my sighing comes before I eat. My groanings are poured out like water.
24Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
25For the thing which I fear comes on me, That which I am afraid of comes to me.
25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
26I am not at ease, neither am I quiet, neither have I rest; but trouble comes.”
26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.