¹Now it happened, when it was reported to Sanballat and Tobiah, and to Geshem the Arabian, and to the rest of our enemies, that I had built the wall, and that there was no breach left therein; (though even to that time I had not set up the doors in the gates;)

¹Kun Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja muut vihollisemme kuulivat, että rakentamassani muurissa ei ollut enää yhtään aukkoa -- tosin en ollut silloin vielä saanut portinpuoliskoja pystytetyksi portteihin --

²that Sanballat and Geshem sent to me, saying, “Come, let us meet together in the villages in the plain of Ono.” But they intended to harm me.

²Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: "Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä." Heillä oli kuitenkin paha mielessä.

³I sent messengers to them, saying, “I am doing a great work, so that I can’t come down. Why should the work cease, while I leave it, and come down to you?”

³Minä lähetin heille sanansaattajan mukana vastauksen: "Minulla on suuri työ tekeillä. En voi tulla sinne, sillä työ keskeytyy, jos jätän sen ja lähden luoksenne."

⁴They sent to me four times after this sort; and I answered them the same way.

⁴Neljä kertaa he lähettivät minulle tällaisen viestin, ja minä vastasin aina samalla tavalla.

⁵Then Sanballat sent his servant to me the same way the fifth time with an open letter in his hand,

⁵Sitten Sanballat lähetti vielä viidennen kerran luokseni palvelijansa. Miehellä oli mukanaan sinetöimätön kirje,

⁶in which was written, “It is reported among the nations, and Gashmu says it, that you and the Jews intend to rebel. Because of that, you are building the wall. You would be their king, according to these words.

⁶joka kuului näin: "Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen

⁷You have also appointed prophets to preach of you at Jerusalem, saying, ‘There is a king in Judah!’ Now it will be reported to the king according to these words. Come now therefore, and let us take counsel together.”

⁷ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme."

⁸Then I sent to him, saying, “There are no such things done as you say, but you imagine them out of your own heart.”

⁸Minä lähetin hänelle sanan: "Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken."

⁹For they all would have made us afraid, saying, “Their hands will be weakened from the work, that it not be done. But now, strengthen my hands.”

⁹He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta.

¹⁰I went to the house of Shemaiah the son of Delaiah the son of Mehetabel, who was shut in at his home; and he said, “Let us meet together in God’s house, within the temple, and let us shut the doors of the temple; for they will come to kill you; yes, in the night will they come to kill you.”

¹⁰Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: "Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut."

¹¹I said, “Should such a man as I flee? Who is there that, being such as I, would go into the temple to save his life? I will not go in.”

¹¹Mutta minä sanoin: "Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene."

¹²I discerned, and behold, God had not sent him; but he pronounced this prophecy against me. Tobiah and Sanballat had hired him.

¹²Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen.

¹³He hired so that I would be afraid, do so, and sin, and that they might have material for an evil report, that they might reproach me.

¹³Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi.

¹⁴“Remember, my God, Tobiah and Sanballat according to these their works, and also the prophetess Noadiah, and the rest of the prophets, that would have put me in fear.”

¹⁴Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua.

¹⁵So the wall was finished in the twenty-fifth day of Elul, in fifty-two days.

¹⁵Muuri tuli valmiiksi elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, kun työtä oli tehty viisikymmentäkaksi päivää.

¹⁶It happened, when all our enemies heard of it, that all the nations that were about us were afraid, and were much cast down in their own eyes; for they perceived that this work was worked of our God.

¹⁶Kun ympärillämme asuvat viholliskansat kuulivat tämän, ne joutuivat pelon valtaan ja niiden täytyi nöyrinä tunnustaa, että tämä työ oli saatu päätökseen meidän Jumalamme avulla.

¹⁷Moreover in those days the nobles of Judah sent many letters to Tobiah, and Tobiah’s letters came to them.

¹⁷Näihin aikoihin juutalaiset ylimykset ja Tobia lähettivät ahkerasti kirjeitä toisilleen.

¹⁸For there were many in Judah sworn to him, because he was the son-in-law of Shecaniah the son of Arah; and his son Jehohanan had taken the daughter of Meshullam the son of Berechiah as wife.

¹⁸Tobia oli Sekanjan, Arahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Johananin vaimo oli Mesullamin, Berekjan pojan, tytär. Siksi hänellä oli Juudassa paljon liittolaisia.

¹⁹Also they spoke of his good deeds before me, and reported my words to him. Tobiah sent letters to put me in fear.

¹⁹Nämä kehuivat Tobiaa minulle ja kertoivat sitten hänelle, mitä minä olin sanonut. Tobia lähetti minulle kirjeitä, joissa hän yritti pelotella minua.