¹My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are ready for me.

¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

²Are there not mockers with me? and doth not mine eye continue in their provocation?

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

³Lay down now, put me in a surety with thee; who is he that will strike hands with me?

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

⁴For thou hast hid their heart from understanding: therefore shalt thou not exalt them.

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁵He that speaketh flattery to his friends, even the eyes of his children shall fail.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁶He hath made me also a byword of the people; and aforetime I was as a tabret.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁷Mine eye also is dim by reason of sorrow, and all my members are as a shadow.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁸Upright men shall be astonied at this, and the innocent shall stir up himself against the hypocrite.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁹The righteous also shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

¹⁰But as for you all, do ye return, and come now: for I cannot find one wise man among you.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹¹My days are past, my purposes are broken off, even the thoughts of my heart.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹²They change the night into day: the light is short because of darkness.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹³If I wait, the grave is mine house: I have made my bed in the darkness.

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹⁴I have said to corruption, Thou art my father: to the worm, Thou art my mother, and my sister.

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁵And where is now my hope? as for my hope, who shall see it?

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁶They shall go down to the bars of the pit, when our rest together is in the dust.

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.