¹I made a covenant with mine eyes; why then should I think upon a maid?

¹Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

²For what portion of God is there from above? and what inheritance of the Almighty from on high?

²Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

³Is not destruction to the wicked? and a strange punishment to the workers of iniquity?

³Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

⁴Doth not he see my ways, and count all my steps?

⁴Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

⁵If I have walked with vanity, or if my foot hath hasted to deceit;

⁵Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

⁶Let me be weighed in an even balance that God may know mine integrity.

⁶Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

⁷If my step hath turned out of the way, and mine heart walked after mine eyes, and if any blot hath cleaved to mine hands;

⁷Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

⁸Then let me sow, and let another eat; yea, let my offspring be rooted out.

⁸syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

⁹If mine heart have been deceived by a woman, or if I have laid wait at my neighbour's door;

⁹Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

¹⁰Then let my wife grind unto another, and let others bow down upon her.

¹⁰jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

¹¹For this is an heinous crime; yea, it is an iniquity to be punished by the judges.

¹¹Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

¹²For it is a fire that consumeth to destruction, and would root out all mine increase.

¹²Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

¹³If I did despise the cause of my manservant or of my maidservant, when they contended with me;

¹³Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

¹⁴What then shall I do when God riseth up? and when he visiteth, what shall I answer him?

¹⁴Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

¹⁵Did not he that made me in the womb make him? and did not one fashion us in the womb?

¹⁵Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

¹⁶If I have withheld the poor from their desire, or have caused the eyes of the widow to fail;

¹⁶Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

¹⁷Or have eaten my morsel myself alone, and the fatherless hath not eaten thereof;

¹⁷Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

¹⁸(For from my youth he was brought up with me, as with a father, and I have guided her from my mother's womb;)

¹⁸Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

¹⁹If I have seen any perish for want of clothing, or any poor without covering;

¹⁹Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

²⁰If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;

²⁰Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

²¹If I have lifted up my hand against the fatherless, when I saw my help in the gate:

²¹Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

²²Then let mine arm fall from my shoulder blade, and mine arm be broken from the bone.

²²Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

²³For destruction from God was a terror to me, and by reason of his highness I could not endure.

²³Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

²⁴If I have made gold my hope, or have said to the fine gold, Thou art my confidence;

²⁴Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"?

²⁵If I rejoice because my wealth was great, and because mine hand had gotten much;

²⁵Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

²⁶If I beheld the sun when it shined, or the moon walking in brightness;

²⁶Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

²⁷And my heart hath been secretly enticed, or my mouth hath kissed my hand:

²⁷niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

²⁸This also were an iniquity to be punished by the judge: for I should have denied the God that is above.

²⁸Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

²⁹If I rejoice at the destruction of him that hated me, or lifted up myself when evil found him:

²⁹Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

³⁰Neither have I suffered my mouth to sin by wishing a curse to his soul.

³⁰En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

³¹If the men of my tabernacle said not, Oh that we had of his flesh! we cannot be satisfied.

³¹Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!"

³²The stranger did not lodge in the street: but I opened my doors to the traveller.

³²Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

³³If I covered my transgressions as Adam, by hiding mine iniquity in my bosom:

³³En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

³⁴Did I fear a great multitude, or did the contempt of families terrify me, that I kept silence, and went not out of the door?

³⁴Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

³⁵Oh that one would hear me! behold, my desire is, that the Almighty would answer me, and that mine adversary had written a book.

³⁵Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

³⁶Surely I would take it upon my shoulder, and bind it as a crown to me.

³⁶Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

³⁷I would declare unto him the number of my steps; as a prince would I go near unto him.

³⁷Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

³⁸If my land cry against me, or that the furrows likewise thereof complain;

³⁸Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

³⁹If I have eaten the fruits thereof without money, or have caused the owners thereof to lose their life:

³⁹jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

⁴⁰Let thistles grow instead of wheat, and cockle instead of barley. The words of Job are ended.

⁴⁰kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.