¹Knowest thou the time when the wild goats of the rock bring forth? or canst thou mark when the hinds do calve?

¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²Canst thou number the months that they fulfil? or knowest thou the time when they bring forth?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³They bow themselves, they bring forth their young ones, they cast out their sorrows.

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Their young ones are in good liking, they grow up with corn; they go forth, and return not unto them.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵Who hath sent out the wild ass free? or who hath loosed the bands of the wild ass?

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶Whose house I have made the wilderness, and the barren land his dwellings.

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷He scorneth the multitude of the city, neither regardeth he the crying of the driver.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁸The range of the mountains is his pasture, and he searcheth after every green thing.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁹Will the unicorn be willing to serve thee, or abide by thy crib?

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Canst thou bind the unicorn with his band in the furrow? or will he harrow the valleys after thee?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Wilt thou trust him, because his strength is great? or wilt thou leave thy labour to him?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Wilt thou believe him, that he will bring home thy seed, and gather it into thy barn?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹³Gavest thou the goodly wings unto the peacocks? or wings and feathers unto the ostrich?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴Which leaveth her eggs in the earth, and warmeth them in dust,

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵And forgetteth that the foot may crush them, or that the wild beast may break them.

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶She is hardened against her young ones, as though they were not her's: her labour is in vain without fear;

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷Because God hath deprived her of wisdom, neither hath he imparted to her understanding.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸What time she lifteth up herself on high, she scorneth the horse and his rider.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁹Hast thou given the horse strength? hast thou clothed his neck with thunder?

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰Canst thou make him afraid as a grasshopper? the glory of his nostrils is terrible.

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹He paweth in the valley, and rejoiceth in his strength: he goeth on to meet the armed men.

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²²He mocketh at fear, and is not affrighted; neither turneth he back from the sword.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²³The quiver rattleth against him, the glittering spear and the shield.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴He swalloweth the ground with fierceness and rage: neither believeth he that it is the sound of the trumpet.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵He saith among the trumpets, Ha, ha; and he smelleth the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁶Doth the hawk fly by thy wisdom, and stretch her wings toward the south?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷Doth the eagle mount up at thy command, and make her nest on high?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸She dwelleth and abideth on the rock, upon the crag of the rock, and the strong place.

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹From thence she seeketh the prey, and her eyes behold afar off.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰Her young ones also suck up blood: and where the slain are, there is she.

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.