1Then Job answered and said,
1Nyt Job sanoi:
2I know it is so of a truth: but how should man be just with God?
2-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3If he will contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
3Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
4He is wise in heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and hath prospered?
4Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5Which removeth the mountains, and they know not: which overturneth them in his anger.
5Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
6Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
7Which commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
7Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8Which alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
8Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
9Which maketh Arcturus, Orion, and Pleiades, and the chambers of the south.
9Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
10Which doeth great things past finding out; yea, and wonders without number.
10Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11Lo, he goeth by me, and I see him not: he passeth on also, but I perceive him not.
11Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
12Behold, he taketh away, who can hinder him? who will say unto him, What doest thou?
12Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"
13If God will not withdraw his anger, the proud helpers do stoop under him.
13Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
14How much less shall I answer him, and choose out my words to reason with him?
14Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15Whom, though I were righteous, yet would I not answer, but I would make supplication to my judge.
15Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
16If I had called, and he had answered me; yet would I not believe that he had hearkened unto my voice.
16Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
17For he breaketh me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
17hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
18He will not suffer me to take my breath, but filleth me with bitterness.
18Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
19If I speak of strength, lo, he is strong: and if of judgment, who shall set me a time to plead?
19Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"
20If I justify myself, mine own mouth shall condemn me: if I say, I am perfect, it shall also prove me perverse.
20Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21Though I were perfect, yet would I not know my soul: I would despise my life.
21Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
22This is one thing, therefore I said it, He destroyeth the perfect and the wicked.
22Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."
23If the scourge slay suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
23Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24The earth is given into the hand of the wicked: he covereth the faces of the judges thereof; if not, where, and who is he?
24Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
25Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
25Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26They are passed away as the swift ships: as the eagle that hasteth to the prey.
26kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27If I say, I will forget my complaint, I will leave off my heaviness, and comfort myself:
27Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",
28I am afraid of all my sorrows, I know that thou wilt not hold me innocent.
28niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29If I be wicked, why then labour I in vain?
29Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
30If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
30Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
31Yet shalt thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
31kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32For he is not a man, as I am, that I should answer him, and we should come together in judgment.
32Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
33Neither is there any daysman betwixt us, that might lay his hand upon us both.
33Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
34Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me:
34Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35Then would I speak, and not fear him; but it is not so with me.
35Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.