1Through desire a man, having separated himself, seeketh and intermeddleth with all wisdom.
1Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.
2A fool hath no delight in understanding, but that his heart may discover itself.
2Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
3When the wicked cometh, then cometh also contempt, and with ignominy reproach.
3Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.
4The words of a man's mouth are as deep waters, and the wellspring of wisdom as a flowing brook.
4Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
5It is not good to accept the person of the wicked, to overthrow the righteous in judgment.
5Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
6A fool's lips enter into contention, and his mouth calleth for strokes.
6Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
7A fool's mouth is his destruction, and his lips are the snare of his soul.
7Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
8The words of a talebearer are as wounds, and they go down into the innermost parts of the belly.
8Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
9He also that is slothful in his work is brother to him that is a great waster.
9Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.
10The name of the LORD is a strong tower: the righteous runneth into it, and is safe.
10Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.
11The rich man's wealth is his strong city, and as an high wall in his own conceit.
11Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.
12Before destruction the heart of man is haughty, and before honour is humility.
12Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
13He that answereth a matter before he heareth it, it is folly and shame unto him.
13Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
14The spirit of a man will sustain his infirmity; but a wounded spirit who can bear?
14Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
15The heart of the prudent getteth knowledge; and the ear of the wise seeketh knowledge.
15Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.
16A man's gift maketh room for him, and bringeth him before great men.
16Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.
17He that is first in his own cause seemeth just; but his neighbour cometh and searcheth him.
17Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
18The lot causeth contentions to cease, and parteth between the mighty.
18Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.
19A brother offended is harder to be won than a strong city: and their contentions are like the bars of a castle.
19Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.
20A man's belly shall be satisfied with the fruit of his mouth; and with the increase of his lips shall he be filled.
20Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
21Death and life are in the power of the tongue: and they that love it shall eat the fruit thereof.
21Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
22Whoso findeth a wife findeth a good thing, and obtaineth favour of the LORD.
22Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.
23The poor useth intreaties; but the rich answereth roughly.
23Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.
24A man that hath friends must shew himself friendly: and there is a friend that sticketh closer than a brother.
24Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.