1As snow in summer, and as rain in harvest, so honour is not seemly for a fool.
1Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.
2As the bird by wandering, as the swallow by flying, so the curse causeless shall not come.
2Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
3A whip for the horse, a bridle for the ass, and a rod for the fool's back.
3Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
4Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like unto him.
4Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
5Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own conceit.
5Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
6He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off the feet, and drinketh damage.
6Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.
7The legs of the lame are not equal: so is a parable in the mouth of fools.
7Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.
8As he that bindeth a stone in a sling, so is he that giveth honour to a fool.
8Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.
9As a thorn goeth up into the hand of a drunkard, so is a parable in the mouths of fools.
9Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.
10The great God that formed all things both rewardeth the fool, and rewardeth transgressors.
10Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
11As a dog returneth to his vomit, so a fool returneth to his folly.
11Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.
12Seest thou a man wise in his own conceit? there is more hope of a fool than of him.
12Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
13The slothful man saith, There is a lion in the way; a lion is in the streets.
13Laiska sanoo: "Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto."
14As the door turneth upon his hinges, so doth the slothful upon his bed.
14Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.
15The slothful hideth his hand in his bosom; it grieveth him to bring it again to his mouth.
15Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
16The sluggard is wiser in his own conceit than seven men that can render a reason.
16Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.
17He that passeth by, and meddleth with strife belonging not to him, is like one that taketh a dog by the ears.
17Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.
18As a mad man who casteth firebrands, arrows, and death,
18Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
19So is the man that deceiveth his neighbour, and saith, Am not I in sport?
19on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli."
20Where no wood is, there the fire goeth out: so where there is no talebearer, the strife ceaseth.
20Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.
21As coals are to burning coals, and wood to fire; so is a contentious man to kindle strife.
21Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.
22The words of a talebearer are as wounds, and they go down into the innermost parts of the belly.
22Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
23Burning lips and a wicked heart are like a potsherd covered with silver dross.
23Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
24He that hateth dissembleth with his lips, and layeth up deceit within him;
24Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
25When he speaketh fair, believe him not: for there are seven abominations in his heart.
25Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
26Whose hatred is covered by deceit, his wickedness shall be shewed before the whole congregation.
26Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
27Whoso diggeth a pit shall fall therein: and he that rolleth a stone, it will return upon him.
27Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
28A lying tongue hateth those that are afflicted by it; and a flattering mouth worketh ruin.
28Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.