¹My son, attend unto my wisdom, and bow thine ear to my understanding:

¹Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,

²That thou mayest regard discretion, and that thy lips may keep knowledge.

²jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.

³For the lips of a strange woman drop as an honeycomb, and her mouth is smoother than oil:

³Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi,

⁴But her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.

⁴mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka.

⁵Her feet go down to death; her steps take hold on hell.

⁵Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.

⁶Lest thou shouldest ponder the path of life, her ways are moveable, that thou canst not know them.

⁶Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.

⁷Hear me now therefore, O ye children, and depart not from the words of my mouth.

⁷Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.

⁸Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house:

⁸Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,

⁹Lest thou give thine honour unto others, and thy years unto the cruel:

⁹ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,

¹⁰Lest strangers be filled with thy wealth; and thy labours be in the house of a stranger;

¹⁰etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista

¹¹And thou mourn at the last, when thy flesh and thy body are consumed,

¹¹etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:

¹²And say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof;

¹²"Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,

¹³And have not obeyed the voice of my teachers, nor inclined mine ear to them that instructed me!

¹³en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!

¹⁴I was almost in all evil in the midst of the congregation and assembly.

¹⁴Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi."

¹⁵Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.

¹⁵Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.

¹⁶Let thy fountains be dispersed abroad, and rivers of waters in the streets.

¹⁶Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?

¹⁷Let them be only thine own, and not strangers' with thee.

¹⁷Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.

¹⁸Let thy fountain be blessed: and rejoice with the wife of thy youth.

¹⁸Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,

¹⁹Let her be as the loving hind and pleasant roe; let her breasts satisfy thee at all times; and be thou ravished always with her love.

¹⁹rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.

²⁰And why wilt thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?

²⁰Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?

²¹For the ways of man are before the eyes of the LORD, and he pondereth all his goings.

²¹Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan.

²²His own iniquities shall take the wicked himself, and he shall be holden with the cords of his sins.

²²Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.

²³He shall die without instruction; and in the greatness of his folly he shall go astray.

²³Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.