1Bless the LORD, O my soul. O LORD my God, thou art very great; thou art clothed with honour and majesty.
1Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
2Who coverest thyself with light as with a garment: who stretchest out the heavens like a curtain:
2valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
3Who layeth the beams of his chambers in the waters: who maketh the clouds his chariot: who walketh upon the wings of the wind:
3ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
4Who maketh his angels spirits; his ministers a flaming fire:
4Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.
5Who laid the foundations of the earth, that it should not be removed for ever.
5Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
6Thou coveredst it with the deep as with a garment: the waters stood above the mountains.
6Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
7At thy rebuke they fled; at the voice of thy thunder they hasted away.
7mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
8They go up by the mountains; they go down by the valleys unto the place which thou hast founded for them.
8Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
9Thou hast set a bound that they may not pass over; that they turn not again to cover the earth.
9Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
10He sendeth the springs into the valleys, which run among the hills.
10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
11They give drink to every beast of the field: the wild asses quench their thirst.
11Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
12By them shall the fowls of the heaven have their habitation, which sing among the branches.
12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.
13He watereth the hills from his chambers: the earth is satisfied with the fruit of thy works.
13Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
14He causeth the grass to grow for the cattle, and herb for the service of man: that he may bring forth food out of the earth;
14Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.
15And wine that maketh glad the heart of man, and oil to make his face to shine, and bread which strengtheneth man's heart.
15Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
16The trees of the LORD are full of sap; the cedars of Lebanon, which he hath planted;
16Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,
17Where the birds make their nests: as for the stork, the fir trees are her house.
17joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
18The high hills are a refuge for the wild goats; and the rocks for the conies.
18Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
19He appointed the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
19Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
20Thou makest darkness, and it is night: wherein all the beasts of the forest do creep forth.
20Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.
21The young lions roar after their prey, and seek their meat from God.
21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.
22The sun ariseth, they gather themselves together, and lay them down in their dens.
22Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.
23Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
23Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.
24O LORD, how manifold are thy works! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
24Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
25So is this great and wide sea, wherein are things creeping innumerable, both small and great beasts.
25Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
26There go the ships: there is that leviathan, whom thou hast made to play therein.
26Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
27These wait all upon thee; that thou mayest give them their meat in due season.
27Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.
28That thou givest them they gather: thou openest thine hand, they are filled with good.
28Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
29Thou hidest thy face, they are troubled: thou takest away their breath, they die, and return to their dust.
29Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.
30Thou sendest forth thy spirit, they are created: and thou renewest the face of the earth.
30Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.
31The glory of the LORD shall endure for ever: the LORD shall rejoice in his works.
31Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
32He looketh on the earth, and it trembleth: he toucheth the hills, and they smoke.
32hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
33I will sing unto the LORD as long as I live: I will sing praise to my God while I have my being.
33Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
34My meditation of him shall be sweet: I will be glad in the LORD.
34Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.
35Let the sinners be consumed out of the earth, and let the wicked be no more. Bless thou the LORD, O my soul. Praise ye the LORD.
35Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!