¹Så tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:

¹Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

²"Skal en Ordgyder ej have Svar, skal en Mundheld vel have Ret?

²-- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

³Skal Mænd vel tie til din Skvalder, skal du spotte og ikke få Skam?

³Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

⁴Du siger: "Min Færd er lydeløs, og jeg er ren i hans Øjne!"

⁴Sinä sanot: "Minä olen oikeassa, olen syytön Jumalan silmien edessä."

⁵Men vilde dog Gud kun tale, oplade sine Læber imod dig,

⁵Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!

⁶kundgøre dig Visdommens Løndom, thi underfuld er den i Væsen; da vilde du vide, at Gud har glemt dig en Del af din Skyld!

⁶Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

⁷Har du loddet Bunden i Gud og nået den Almægtiges Grænse?

⁷Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

⁸Højere er den end Himlen hvad kan du? Dybere end Dødsriget - hvad ved du?

⁸Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät?

⁹Den overgår Jorden i Vidde, er mere vidtstrakt end Havet.

⁹Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.

¹⁰Farer han frem og fængsler, stævner til Doms, hvem hindrer ham?

¹⁰Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?

¹¹Han kender jo Løgnens Mænd, Uret ser han og agter derpå,

¹¹Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

¹²så tomhjernet Mand får Vid, og Vildæsel fødes til Menneske.

¹²Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.

¹³Hvis du får Skik på dit Hjerte og breder dine Hænder imod ham,

¹³Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!

¹⁴hvis Uret er fjern fra din Hånd, og Brøde ej bor i dit Telt,

¹⁴Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.

¹⁵ja, da kan du lydefri løfte dit Åsyn og uden at frygte stå fast,

¹⁵Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

¹⁶ja, da skal du glemme din Kvide, mindes den kun som Vand, der flød bort;

¹⁶Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

¹⁷dit Liv skal overstråle Middagssolen, Mørket vorde som lyse Morgen.

¹⁷Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

¹⁸Tryg skal du være, fordi du har Håb; du ser dig om og går trygt til Hvile,

¹⁸Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

¹⁹du ligger uden at skræmmes op. Til din Yndest vil mange bejle.

¹⁹sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

²⁰Men de gudløses Øjne vansmægter; ude er det med deres Tilflugt, deres Håb er blot at udånde Sjælen!

²⁰Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys.