¹Så tog Job til Orde og svarede:

¹Nyt Job sanoi:

²"Ja, sandelig, I er de rette, med eder dør Visdommen ud!

²-- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

³Også jeg har som I Forstand, står ikke tilbage for eder, hvo kender vel ikke sligt?

³Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

⁴Til Latter for Venner er den, der råbte til Gud og fik Svar. den retfærdige er til Latter.

⁴Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

⁵I Ulykke falder de fromme, den sorgløse spotter Faren, hans Fod står fast, mens Fristen varer.

⁵Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

⁶I Fred er Voldsmænds Telte, og trygge er de, der vækker Guds Vrede, den, der fører Gud i sin Hånd.

⁶Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

⁷Spørg dog Kvæget, det skal lære dig, Himlens Fugle, de skal oplyse dig,

⁷Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

⁸se til Jorden, den skal lære dig lad Havets Fisk fortælle dig det!

⁸Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

⁹Hvem blandt dem alle ved vel ikke, at HERRENs Hånd har skabt det;

⁹Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

¹⁰han holder alt levendes Sjæl i sin Hånd, alt Menneskekødets Ånd!

¹⁰hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.

¹¹Prøver ej Øret Ord, og smager ej Ganen Maden?

¹¹Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?

¹²Er Alderdom eet med Visdom, Dagenes Række med Indsigt?

¹²Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

¹³Hos ham er der Visdom og Vælde, hos ham er der Råd og Indsigt.

¹³Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.

¹⁴Hvad han river ned, det bygges ej op, den, han lukker inde, kommer ej ud;

¹⁴Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

¹⁵han dæmmer for Vandet, og Tørke kommer, han slipper det løs, og det omvælter Jorden.

¹⁵Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

¹⁶Hos ham er der Kraft og Fasthed; den, der farer og fører vild, er hans Værk.

¹⁶Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

¹⁷Rådsherrer fører han nøgne bort, og Dommere gør han til Tåber;

¹⁷Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.

¹⁸han løser, hvad Konger bandt, og binder dem Reb om Lænd;

¹⁸Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

¹⁹Præster fører han nøgne bort og styrter ældgamle Slægter;

¹⁹Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.

²⁰han røver de dygtige Mælet og tager de gamles Sans;

²⁰Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

²¹han udøser Hån over Fyrster og løser de stærkes Bælte;

²¹Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.

²²han drager det skjulte frem af Mørket og bringer Mulmet for Lyset,

²²Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.

²³gør Folkene store og lægger dem øde, udvider Folkeslags Grænser og fører dem atter bort;

²³Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

²⁴han tager Jordens Høvdingers Vid og lader dem rave i vejløst Øde;

²⁴Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --

²⁵de famler i Mørke uden Lys og raver omkring som drukne.

²⁵pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.