¹Så tog Temaniten Elifaz til Orde og sagde:

¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²"Mon Vismand svarer med Mundsvejr og fylder sit Indre med Østenvind

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

³for at hævde sin Ret med gavnløs Tale, med Ord, som intet båder?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

⁴Desuden nedbryder du Gudsfrygt og krænker den Stilhed, som tilkommer Gud.

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁵Din Skyld oplærer din Mund, du vælger de listiges Sprog.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁶Din Mund domfælder dig, ikke jeg, dine Læber vidner imod dig!

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁷Var du den første, der fødtes, kom du til Verden, før Højene var?

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁸Mon du lytted til, da Gud holdt Råd, og mon du rev Visdommen til dig?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁹Hvad ved du, som vi ikke ved, hvad forstår du, som vi ikke kender?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

¹⁰Også vi har en gammel iblandt os, en Olding, hvis Dage er fler end din Faders!

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹¹Er Guds Trøst dig for lidt, det Ord, han mildelig talede til dig?

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹²Hvi river dit Hjerte dig hen, hvi ruller dit Øje vildt?

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹³Thi du vender din Harme mod Gud og udstøder Ord af din Mund.

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹⁴Hvor kan et Menneske være rent, en kvindefødt have Ret?

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁵End ikke sine Hellige tror han, og Himlen er ikke ren i hans Øjne,

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁶hvad da den stygge, den onde, Manden, der drikker Uret som Vand!

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁷Jeg vil sige dig noget, hør mig, jeg fortæller, hvad jeg har set,

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁸hvad vise Mænd har forkyndt, deres Fædre ikke dulgt,

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁹dem alene var Landet givet, ingen fremmed færdedes blandt dem:

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

²⁰Den gudløse ængstes hele sit Liv, de stakkede År, en Voldsmand lever;

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²¹Rædselslyde fylder hans Ører, midt under Fred er Hærgeren over ham;

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²²han undkommer ikke fra Mørket, opsparet er han for Sværdet,

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²³udset til Føde for Gribbe, han ved, at han står for Fald;

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²⁴Mørkets Dag vil skræmme ham. Trængsel og Angst overvælde ham som en Konge, rustet til Strid.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁵Thi Hånden rakte han ud mod Gud og bød den Almægtige Trods,

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁶stormed bårdnakket mod ham med sine tykke, buede Skjolde.

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁷Thi han dækked sit Ansigt med Fedt og samlede Huld på sin Lænd.

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁸tog Bolig i Byer, der øde lå hen. i Huse, man ikke må bo i, bestemt til at ligge i Grus.

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁹Han bliver ej rig, hans Velstand forgår, til Jorden bøjer sig ikke hans Aks;

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

³⁰han undkommer ikke fra Mørket. Solglød udtørrer hans Spire, hans Blomst rives bort af Vinden.

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³¹Han stole ikke på Tomhed han farer vild thi Tomhed skal være hans Løn!

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³²I Utide visner hans Stamme, hans Palmegren skal ikke grønnes;

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³³han ryster som Ranken sin brue af og kaster som Olietræet sin Blomst.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³⁴Thi vanhelliges Samfund er goldt, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte;

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁵svangre med Kvide, føder de Uret, og deres Moderskød fostrer Svig!

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.