¹Så tog Job til Orde og svarede:

¹Nyt Job sanoi:

²"Nok har jeg hørt af sligt, besværlige Trøstere er I til Hobe!

²-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.

³Får Mundsvejret aldrig Ende? Hvad ægged dig dog til at svare?

³Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

⁴Også jeg kunde tale som I, hvis I kun var i mit Sted, føje mine Ord imod jer og ryste på Hovedet ad jer,

⁴Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

⁵styrke jer med min Mund, ej spare på ynksomme Ord!

⁵Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

⁶Taler jeg, mildnes min Smerte ikke og om jeg tier, hvad Lindring får jeg?

⁶Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

⁷Dog nu har han udtømt min Kraft, du bar ødelagt hele min Kreds;

⁷Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

⁸at du greb mig, gælder som Vidnesbyrd mod mig, min Magerhed vidner imod mig.

⁸Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.

⁹Hans Vrede river og slider i mig, han skærer Tænder imod mig. Fjenderne hvæsser Blikket imod mig,

⁹Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

¹⁰de opspiler Gabet imod mig, slår mig med Hån på Kind og flokkes til Hobe omkring mig;

¹⁰Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

¹¹Gud gav mig hen i Niddingers Vold, i gudløses Hænder kasted han mig.

¹¹Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

¹²Jeg leved i Fred, så knuste han mig, han greb mig i Nakken og sønderslog mig; han stilled mig op som Skive,

¹²Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

¹³hans Pile flyver omkring mig, han borer i Nyrerne uden Skånsel, udgyder min Galde på Jorden;

¹³Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.

¹⁴Revne på Revne slår han mig, stormer som Kriger imod mig.

¹⁴Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

¹⁵Over min Hud har jeg syet Sæk og boret mit Horn i Støvel;

¹⁵Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.

¹⁶mit Ansigt er rødt af Gråd, mine Øjenlåg hyllet i Mørke,

¹⁶Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,

¹⁷skønt der ikke er Vold i min Hånd, og skønt min Bøn er ren!

¹⁷vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

¹⁸Dølg ikke, Jord, mit Blod, mit Skrig komme ikke til Hvile!

¹⁸Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

¹⁹Alt nu er mit Vidne i Himlen, min Talsmand er i det høje;

¹⁹Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.

²⁰gid min Ven lod sig finde! Mit Øje vender sig med Tårer til Gud,

²⁰Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

²¹at han skifter Ret mellem Manden og Gud, mellem Mennesket og hans Ven!

²¹Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

²²Thi talte er de kommende År, jeg skal ud på en Færd, jeg ej vender hjem fra.

²²Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.