1Brudt er min Ånd, mine Dage slukt, og Gravene venter mig;
1Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.
2visselig, Spot er min Del, og bittert er, hvad mit Øje må skue.
2Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.
3Stil Sikkerhed for mig hos dig! Hvem anden giver mig Håndslag?
3Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?
4Thi du lukked deres Hjerte for Indsigt, derfor vil du ikke ophøje dem;
4Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.
5den, der forråder Venner til Plyndring, hans Sønners Øjne hentæres.
5Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.
6Til Mundheld har du gjort mig for Folk, jeg er blevet et Jærtegn for dem;
6Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.
7mit Øje er sløvet af Kvide, som Skygger er mine Lemmer til Hobe;
7Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.
8retsindige stivner af Rædsel ved sligt, over vanhellig harmes den skyldfri,
8Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."
9men den retfærdige holder sin Vej, en renhåndet vokser i Kraft.
9Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.
10Men I, mød kun alle frem igen, en Vismand fnder jeg ikke iblandt jer!
10Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.
11Mine Dage stunder mod Døden, brudt er mit Hjertes Ønsker;
11Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.
12Natten gør jeg til Dag, Lyset for mig er Mørke;
12Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.
13vil jeg håbe, får jeg dog Bolig i Døden, jeg reder i Mørket mit Leje,
13Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.
14Graven kalder jeg Fader, Forrådnelsen Moder og Søster.
14Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"
15Hvor er da vel mit Håb, og hvo kan øjne min Lykke?
15Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?
16Mon de vil følge mig ned i Dødsriget, skal sammen vi synke i Støvet?
16Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.