¹Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:

¹Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²"Så gør dog en Ende på dine Ord, kom til Fornuft og lad os tale!

²-- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

³Hvi skal vi regnes for Kvæg og stå som umælende i dine Øjne?

³Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

⁴Du, som i Vrede sønderslider din Sjæl, skal for din Skyld Jorden blive øde og Klippen flyttes fra sit Sted?

⁴Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

⁵Nej, den gudløses Lys bliver slukt, hans Ildslue giver ej Lys;

⁵Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

⁶Lyset i hans Telt går ud, og hans Lampe slukkes for ham;

⁶Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

⁷hans kraftige Skridt bliver korte, han falder for eget Råd;

⁷Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

⁸thi hans Fod drives ind i Nettet, på Fletværk vandrer han frem,

⁸hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

⁹Fælden griber om Hælen, Garnet holder ham fast;

⁹Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

¹⁰Snaren er skjult i Jorden for ham og Saksen på hans Sti;

¹⁰Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

¹¹Rædsler skræmmer ham alle Vegne og kyser ham Skridt for Skridt:

¹¹Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

¹²Ulykken hungrer efter ham, Undergang lurer på hans Fald:

¹²Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

¹³Dødens førstefødte æder hans Lemmer, æder hans Legemes Lemmer;

¹³tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

¹⁴han rives bort fra sit Telt, sin Fortrøstning; den styrer hans Skridt til Rædslernes Konge;

¹⁴Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

¹⁵i hans Telt har Undergang hjemme, Svovl strøs ud på hans Bolig;

¹⁵Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

¹⁶nedentil tørrer hans Rødder, oventil visner hans Grene;

¹⁶Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

¹⁷hans Minde svinder fra Jord, på Gaden nævnes ikke hans Navn;

¹⁷Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

¹⁸man støder ham ud fra Lys i Mørket og driver ham bort fra Jorderig;

¹⁸Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

¹⁹i sit Folk har han ikke Afkom og Æt, i hans Hjem er der ingen tilbage;

¹⁹Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

²⁰de i Vester stivner ved hans Skæbnedag, de i Øst bliver slagne af Rædsel.

²⁰Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

²¹Ja, således går det den lovløses Bolig, dens Hjem, der ej kender Gud!

²¹Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.