¹Så tog Job til Orde og svarede:

¹Nyt Job sanoi:

²"Hvor længe vil I krænke min Sjæl og slå mig sønder med Ord?

²-- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

³I håner mig nu for tiende Gang, mishandler mig uden Skam.

³Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

⁴Har jeg da virkelig fejlet, hænger der Fejl ved mig?

⁴Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

⁵Eller gør I jer store imod mig og revser mig ved at smæde?

⁵Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

⁶Så vid da, at Gud har bøjet min Ret, omspændt mig med sit Net.

⁶Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

⁷Se, jeg skriger: Vold! men får ikke Svar, råber om Hjælp, der er ingen Ret.

⁷Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

⁸Han spærred min Vej, jeg kom ikke frem, han hylled mine Stier i Mørke;

⁸Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

⁹han klædte mig af for min Ære, berøved mit Hoved Kronen,

⁹Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

¹⁰brød mig ned overalt, så jeg må bort, oprykked mit Håb som Træet;

¹⁰Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

¹¹hans Vrede blussede mod mig, han regner mig for sin Fjende;

¹¹Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

¹²samlede rykker hans Flokke frem og bryder sig Vej imod mig, de lejrer sig om mit Telt.

¹²Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

¹³Mine Brødre har fjernet sig fra mig, Venner er fremmede for mig,

¹³Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

¹⁴mine nærmeste og Hendinge holder sig fra mig, de, der er i mit Hus, har glemt mig;

¹⁴Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

¹⁵mine Piger regner mig for en fremmed, vildfremmed er jeg i deres Øjne;

¹⁵Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

¹⁶ej svarer min Træl, når jeg kalder, jeg må trygle ham med min Mund;

¹⁶Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

¹⁷ved min Ånde væmmes min Hustru, mine egne Brødre er jeg en Stank;

¹⁷Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."

¹⁸selv Drenge agter mig ringe, når jeg reljser mig, taler de mod mig;

¹⁸Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

¹⁹Standsfælleræmmes til Hobe ved mig, de, jeg elskede, vender sig mod mig.

¹⁹Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

²⁰Benene hænger fast ved min Hud, med Kødet i Tænderne slap jeg bort.

²⁰Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

²¹Nåde, mine Venner, Nåde, thi Guds Hånd har rørt mig!

²¹Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

²²Hvi forfølger og I mig som Gud og mættes ej af mit Kød?

²²Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

²³Ak, gid mine Ord blev skrevet op, blev tegnet op i en Bog,

²³Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

²⁴med Griffel af Jern, med Bly indristet i Hlippen for evigt!

²⁴uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

²⁵Men jeg ved, at min Løser lever, over Støvet vil en Forsvarer stå frem.

²⁵Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

²⁶Når min sønderslidte Hud er borte, skal jeg ud fra mit Kød skue Gud,

²⁶Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

²⁷hvem jeg skal se på min Side; ham skal mine Øjne se, ingen fremmed! Mine Nyrer forgår i mit Indre!

²⁷saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

²⁸Når I siger: "Hor vi skal forfølge ham, Sagens Rod vil vi udfinde hos ham!"

²⁸Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."

²⁹så tag jer i Vare for Sværdet; thi Vrede rammer de lovløse, at I skal kende, der kommer en Dom!

²⁹Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.