¹Så tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde

¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²"Derfor bruser Tankerne i mig, og derfor stormer det i mig;

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

³til min Skam må jeg høre på Tugt, får tankeløst Mundsvejr til Svar!

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

⁴Ved du da ikke fra Arilds Tid, fra Tiden, da Mennesket sattes på Jorden,

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁵at gudløses Jubel er kort og vanhelliges Glæde stakket?

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁶Steg end hans Hovmod til Himlen, raged hans Hoved i Sky,

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁷som sit Skarn forgår han for evigt, de, der så ham, siger: "Hvor er han?"

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁸Han flyr som en Drøm, man finder ham ikke, som et Nattesyn jages han bort;

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁹Øjet, der så ham, ser ham ej mer, hans Sted får ham aldrig at se igen.

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

¹⁰Hans Sønner bejler til ringes Yndest, hans Hænder må give hans Gods tilbage.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹¹Hans Ben var fulde af Ungdomskraft, men den lægger sig med ham i Støvet.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹²Er det onde end sødt i hans Mund, når han gemmer det under sin Tunge,

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹³sparer på det og slipper det ikke, holder det fast til sin Gane,

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹⁴så bliver dog Maden i hans Indre til Slangegift inden i ham;

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁵Godset, han slugte, må han spy ud, Gud driver det ud af hans Bug,

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁶han indsuger Slangernes Gift, og Øgleungen slår ham ihjel;

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁷han skuer ej Strømme af Olie, Bække af Honning og Fløde;

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁸han må af med sin Vinding, svælger den ej, får ingen Glæde af tilbyttet Gods.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁹Thi han knuste de ringe og lod dem ligge, ranede Huse, han ej havde bygget.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

²⁰Thi han har ingen Hjælp af sin Rigdom, trods sine Skatte reddes han ikke;

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²¹ingen gik fri for hans Glubskhed, derfor varer hans Lykke ikke;

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²²midt i sin Overflod har han det trangt, al Slags Nød kommer over ham.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²³For at fylde hans Bug sender Gud sin Vredes Glød imod ham, lader sin Harme regne på ham.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²⁴Flyr han for Brynje af Jern, så gennemborer ham Kobberbuen;

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁵en Kni kommer ud af hans Ryg, et lynende Stål af hans Galde; over ham falder Rædsler,

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁶idel Mørke er opsparet til ham; Ild, der ej blæses op, fortærer ham, æder Levningen i hans Telt.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁷Himlen bringer hans Brøde for Lyset, og Jorden rejser sig mod ham.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁸Hans Huses Vinding må bort, rives bort på Guds Vredes Dag.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁹Slig er den gudløses Lod fra Gud og Lønnen fra Gud for hans Brøde!

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.