¹Så tog Job til Orde og svarede:

¹Nyt Job sanoi:

²"Hør dog, hør mine Ord, lad det være Trøsten, I giver!

²-- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

³Find jer nu i, at jeg taler, siden kan I jo håne!

³Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

⁴Gælder min Klage Mennesker? Hvi skulde jeg ej være utålmodig?

⁴En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

⁵Vend jer til mig og stivn af Rædsel, læg Hånd på Mund!

⁵Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

⁶Jeg gruer, når jeg tænker derpå, mit Legeme gribes af Skælven:

⁶Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

⁷De gudløse, hvorfor lever de, bliver gamle, ja vokser i Kraft?

⁷Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?

⁸Deres Æt har de blivende hos sig, deres Afkom for deres Øjne;

⁸He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

⁹deres Huse er sikre mod Rædsler, Guds Svøbe rammer dem ikke;

⁹Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.

¹⁰ej springer deres Tyr forgæves, Koen kælver, den kaster ikke;

¹⁰Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

¹¹de slipper deres Drenge ud som Får, deres Børneflok boltrer sig ret;

¹¹Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

¹²de synger til Pauke og Citer, er glade til Fløjtens Toner;

¹²he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.

¹³de lever deres Dage i Lykke og synker med Fred i Dødsriget,

¹³Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

¹⁴skønt de siger til Gud: "Gå fra os, at kende dine Veje er ikke vor Lyst!

¹⁴Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi."

¹⁵Den Almægtige? Hvad han? Skal vi tjene ham? Hvad Gavn at banke på hos ham?"

¹⁵He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?"

¹⁶Er ej deres Lykke i deres Hånd og gudløses Råd ham fjernt?

¹⁶He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

¹⁷Når går de gudløses Lampe ud og når kommer Ulykken over dem? Når deler han Loddet ud i sin Vrede,

¹⁷Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?

¹⁸så de bliver som Strå for Vinden, som Avner, Storm fører bort?

¹⁸Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

¹⁹Gemmer Gud hans Ulykkeslod til hans Børn? Ham selv gengælde han, så han mærker det,

¹⁹Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!

²⁰lad ham selv få sit Vanheld at se, den Almægtiges Vrede at drikke!

²⁰Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!

²¹Thi hvad bryder han sig siden om sit Hus, når hans Måneders Tal er udrundet?

²¹Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

²²Kan man vel tage Gud i Skole, ham, som dømmer de højeste Væsner?

²²Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

²³En dør jo på Lykkens Tinde, helt tryg og så helt uden Sorger:

²³Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,

²⁴hans Spande er fulde af Mælk, hans Knogler af saftig Marv;

²⁴lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.

²⁵med bitter Sjæl dør en anden og har aldrig nydt nogen Lykke;

²⁵Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

²⁶de lægger sig begge i Jorden, og begge dækkes af Orme!

²⁶Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

²⁷Se, jeg kender så vel eders Tanker og de Rænker, I spinder imod mig,

²⁷Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!

²⁸når I siger: "Hvor er Stormandens Hus og det Telt, hvor de gudløse bor?"

²⁸Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"

²⁹Har I aldrig spurgt de berejste og godkendt deres Beviser:

²⁹Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?

³⁰Den onde skånes på Ulykkens Dag og frelses på Vredens Dag.

³⁰Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

³¹Hvem foreholder ham vel hans Færd, gengælder ham, hvad han gør?

³¹Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

³²Til Graven bæres han hen, ved hans Gravhøj holdes der Vagt;

³²Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

³³i Dalbunden hviler han sødt, Alverden følger så efter, en Flok uden Tal gik forud for ham.

³³Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

³⁴Hvor tom er den Trøst, som I giver! Eders Svar - kun Svig er tilbage!

³⁴Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.