¹Jeg sluttede en Pagt med mit Øje om ikke at se på en Jomfru;

¹Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

²hvad var ellers min Lod fra Gud hist oppe, den Arv, den Almægtige gav fra det høje?

²Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

³Har ikke den lovløse Vanheld i Vente, Udådsmændene Modgang?

³Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

⁴Ser han ej mine Veje og tæller alle mine Skridt?

⁴Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

⁵Har jeg holdt til med Løgn, og hasted min Fod til Svig

⁵Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

⁶på Rettens Vægtskål veje han mig, så Gud kan kende min Uskyld

⁶Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

⁷er mit Skridt bøjet af fra Vejen, og har mit Hjerte fulgt mine Øjne, hang noget ved mine Hænder,

⁷Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

⁸da gid jeg må så og en anden fortære, og hvad jeg planted, oprykkes med Rode!

⁸syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

⁹Blev jeg en Dåre på Grund at en Kvinde, og har jeg luret ved Næstens Dør,

⁹Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

¹⁰så dreje min Hustru Kværn for en anden, og andre bøje sig over hende!

¹⁰jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

¹¹Thi sligt var Skændselsdåd, Brøde, der drages for Retten,

¹¹Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

¹²ja, Ild, der æder til Afgrunden og sætter hele min Høst i Brand!

¹²Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

¹³Har jeg ringeagtet min Træls og min Trælkvindes Ret, når de trættede med mig,

¹³Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

¹⁴hvad skulde jeg da gøre, når Gud stod op, hvad skulde jeg svare, når han så efter?

¹⁴Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

¹⁵Har ikke min Skaber skabt ham i Moders Skød, har en og samme ej dannet os begge i Moders Liv?

¹⁵Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

¹⁶Har jeg afslået ringes Ønske, ladet Enkens Øjne vansmægte,

¹⁶Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

¹⁷var jeg ene om at spise mit Brød, har den faderløse ej spist deraf

¹⁷Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

¹⁸nej, fra Barnsben fostred jeg ham som en Fader, jeg ledede hende fra min Moders Skød.

¹⁸Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

¹⁹Har jeg set en Stakkel blottet for Klæder, en fattig savne et Tæppe

¹⁹Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

²⁰visselig nej, hans Hofter velsigned mig, når han varmed sig i Uld af mine Lam.

²⁰Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

²¹Har jeg løftet min Bånd mod en faderløs, fordi jeg var vis på Medhold i Retten,

²¹Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

²²så falde min Skulder fra Nakken, så rykkes min Arm af Led!

²²Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

²³Thi Guds Rædsel var kommet over mig, og når han rejste sig, magted jeg intet!

²³Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

²⁴Har jeg slået min Lid til Guld, kaldt det rene Guld min Fortrøstning,

²⁴Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"?

²⁵var det min Glæde, at Rigdommen voksed, og at min Hånd fik sanket så meget,

²⁵Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

²⁶så jeg, hvorledes Sollyset stråled, eller den herligt skridende Måne,

²⁶Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

²⁷og lod mit Hjerte sig dåre i Løn, så jeg hylded dem med Kys på min Hånd

²⁷niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

²⁸også det var Brøde, der drages for Retten, thi da fornægted jeg Gud hist oppe.

²⁸Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

²⁹Var min Avindsmands Fald min Glæd jubled jeg, når han ramtes af Vanheld

²⁹Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

³⁰nej, jeg tillod ikke min Gane at synde, så jeg bandende kræved hans Sjæl.

³⁰En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

³¹Har min Husfælle ej måttet sige: "Hvem mættedes ej af Kød fra hans Bord"

³¹Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!"

³²nej, den fremmede lå ej ude om Natten, jeg åbned min Dør for Vandringsmænd.

³²Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

³³Har jeg skjult mine Synder, som Mennesker gør, så jeg dulgte min Brøde i Brystet

³³En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

³⁴af Frygt for den store Hob, af Angst for Stamfrænders Ringeagt, så jeg blev inden Døre i Stilhed!

³⁴Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

³⁵Ak, var der dog en, der hørte på mig! Her er mit Bomærke - lad den Almægtige svare! Havde jeg blot min Modparts Indlæg!

³⁵Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

³⁶Sandelig, tog jeg det på min Skulder, kransed mit Hoved dermed som en Krone,

³⁶Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

³⁷svared ham for hvert eneste Skridt og mødte ham som en Fyrste.

³⁷Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

³⁸Har min Mark måttet skrige over mig og alle Furerne græde,

³⁸Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

³⁹har jeg tæret dens Kraft uden Vederlag, udslukt dens Ejeres Liv,

³⁹jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

⁴⁰så gro der Tjørn for Hvede og Ukrudt i Stedet for Byg! Her ender Jobs Ord.

⁴⁰kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.