¹Da nu hine tre Mænd ikke mere svarede Job, fordi han var retfærdig i sine egne Øjne,

¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

²blussede Vreden op i Buziten Elihu, Barak'els Søn, af Rams Slægt. På Job vrededes han, fordi han gjorde sig retfærdigere end Gud,

²Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

³og på hans tre Venner, fordi de ikke fandt noget Svar og dog dømte Job skyldig.

³ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

⁴Elihu havde ventet, så længe de talte med Job, fordi de var ældre end han;

⁴Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

⁵men da han så, at de tre Mænd intet havde at svare, blussede hans Vrede op;

⁵Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

⁶og Buziten Elihu, Barak'els Søn, tog til Orde og sagde: Ung af Dage er jeg, og I er gamle Mænd, derfor holdt jeg mig tilbage, angst for at meddele eder min Viden;

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

⁷jeg tænkte: "Lad Alderen tale og Årenes Mængde kundgøre Visdom!"

⁷Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."

⁸Dog Ånden, den er i Mennesket, og den Almægtiges Ånde giver dem Indsigt;

⁸Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

⁹de gamle er ikke altid de kloge, Oldinge ved ej altid, hvad Ret er;

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

¹⁰derfor siger jeg: Hør mig, lad også mig komme frem med min Viden!

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

¹¹Jeg biede på, at I skulde tale, lyttede efter forstandige Ord, at I skulde finde de rette Ord;

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

¹²jeg agtede nøje på eder; men ingen af eder gendrev Job og gav Svar på hans Ord.

¹²Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹³Sig nu ikke: "Vi stødte på Visdom, Gud må fælde ham, ikke et Menneske!"

¹³Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."

¹⁴Mod mig har han ikke rettet sin Tale, og med eders Ord vil jeg ikke svare ham.

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

¹⁵De blev bange, svarer ej mer, for dem slap Ordene op.

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁶Skal jeg tøve, fordi de tier og står der uden at svare et Ord?

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁷Også jeg vil svare min Del, også jeg vil frem med min Viden!

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁸Thi jeg er fuld af Ord, Ånden i mit Bryst trænger på;

¹⁸Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁹som tilbundet Vin er mit Bryst, som nyfyldte Vinsække nær ved at sprænges;

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

²⁰tale vil jeg for at få Luft, åbne mine Læber og svare.

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²¹Forskel gør jeg ikke og smigrer ikke for nogen;

²¹En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

²²thi at smigre bruger jeg ikke, snart rev min Skaber mig ellers bort!

²²en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.