¹Og Elihu tog til Orde og sagde:

¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

²"Hør mine Ord, I vise, I forstandige Mænd, lån mig Øre!

²-- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!

³Thi Øret prøver Ord, som Ganen smager på Mad;

³Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.

⁴lad os udgranske, hvad der er Ret, med hinanden skønne, hvad der er godt!

⁴Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.

⁵Job sagde jo: "Jeg er retfærdig, min Ret har Gud sat til Side;

⁵Job sanoo: "Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin!

⁶min Ret til Trods skal jeg være en Løgner? Skønt brødefri er jeg såret til Døden!"

⁶Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut."

⁷Er der mon Mage til Job? Han drikker Spot som Vand,

⁷Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

⁸søger Selskab med Udådsmænd og Omgang med gudløse Folk!

⁸Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.

⁹Thi han sagde: "Det båder ikke en Mand, at han har Venskab med Gud!"

⁹Näin hän sanoo: "Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!"

¹⁰Derfor, I kloge, hør mig: Det være langt fra Gud af synde, fra den Almægtige at gøre ondt;

¹⁰Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

¹¹nej, han gengælder Menneskets Gerning, handler med Manden efter hans Færd;

¹¹Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

¹²Gud forbryder sig visselig ej, den Almægtige bøjer ej Retten!

¹²Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

¹³Hvo gav ham Tilsyn med Jorden, hvo vogter, mon hele Verden?

¹³Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

¹⁴Drog han sin Ånd tilbage og tog sin Ånde til sig igen,

¹⁴Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

¹⁵da udånded Kødet til Hobe, og atter blev Mennesket Støv!

¹⁵koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

¹⁶Har du Forstand, så hør derpå, lån Øre til mine Ord!

¹⁶Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.

¹⁷Mon en, der hadede Ret, kunde styre? Dømmer du ham, den Retfærdige, Vældige?

¹⁷Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

¹⁸Han, som kan sige til Kongen: "Din Usling!" og "Nidding, som du er!" til Stormænd,

¹⁸häntä, joka sanoo kuninkaalle: "Sinä kelvoton!" ja mahtimiehelle: "Sinä roisto!"

¹⁹som ikke gør Forskel til Fordel for Fyrster ej heller foretrækker rig for ringe, thi de er alle hans Hænders Værk.

¹⁹Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

²⁰Brat må de dø, endda midt om Natten; de store slår han til, og borte er de, de vældige fjernes uden Menneskehånd.

²⁰He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.

²¹Thi Menneskets Veje er ham for Øje, han skuer alle dets Skridt;

²¹Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.

²²der er intet Mørke og intet Mulm, som Udådsmænd kan gemme sig i.

²²Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

²³Thi Mennesket sættes der ingen Frist til at møde i Retten for Gud;

²³Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

²⁴han knuser de vældige uden Forhør og sætter andre i Stedet.

²⁴Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

²⁵Jeg hævder derfor: Han ved deres Gerninger, og ved Nattetide styrter han dem;

²⁵Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.

²⁶for deres Gudløshed slås de sønder, for alles Øjne tugter han dem,

²⁶Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,

²⁷fordi de veg borf fra ham og ikke regned hans Veje det mindste,

²⁷koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

²⁸så de voldte, at ringe råbte til ham, og han måtte høre de armes Skrig.

²⁸He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.

²⁹Tier han stille, hvo vil dømme ham? Skjuler han sit Åsyn, hvo vil laste ham? Over Folk og Mennesker våger han dog,

²⁹Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,

³⁰for at ikke en vanhellig skal herske, en af dem, der er Folkets Snarer.

³⁰kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?

³¹Siger da en til Gud: "Fejlet har jeg, men synder ej mer,

³¹Pitäisikö Jumalan sanoa: "Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.

³²jeg ser det, lær du mig; har jeg gjort Uret, jeg gør det ej mer!"

³²Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä! Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee."

³³skal han da gøre Gengæld, fordi du vil det, fordi du indvender noget? Ja du, ikke jeg, skal afgøre det, så sig da nu, hvad du ved!

³³Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!

³⁴Kloge Folk vil sige til mig som og vise Mænd, der hører mig:

³⁴Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:

³⁵"Job taler ikke med Indsigt, hans Ord er uoverlagte!

³⁵"Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys."

³⁶Gid Job uden Ophør må prøves, fordi han svarer som slette Folk!

³⁶Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

³⁷Thi han dynger Synd på Synd, han optræder hovent iblandt os og fremfører mange Ord imod Gud!"

³⁷Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.