¹Og videre sagde Elihu:

¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

²Bi nu lidt, jeg har noget at sige dig, thi end har jeg Ord til Forsvar for Gud.

²-- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

³Jeg vil hente min Viden langvejsfra og skaffe min Skaber Ret;

³Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

⁴thi for vist, mine Ord er ikke Opspind, en Mand med fuldkommen Indsigt har du for dig.

⁴Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

⁵Se, Gud forkaster det stive Sind,

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

⁶den gudløse holder han ikke i Live; de arme lader han få deres Ret,

⁶Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁷fra retfærdige vender han ikke sit Blik, men giver dem Plads for stedse hos Konger på Tronen i Højhed.

⁷Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁸Og hvis de bindes i Lænker, fanges i Nødens Bånd,

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

⁹så viser han dem deres Gerning, deres Synder, at de hovmodede sig,

⁹se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

¹⁰åbner deres Øre for Tugt og byder dem vende sig bort fra det onde.

¹⁰Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹¹Hvis de så hører og bøjer sig, da ender de deres Dage i Lykke, i liflig Fryd deres År.

¹¹Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹²Men hører de ikke, falder de for Sværd og opgiver Ånden i Uforstand.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹³Men vanhellige Hjerter forbitres; når han binder dem, råber de ikke om Hjælp;

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹⁴i Ungdommen dør deres Sjæl, deres Liv får Mandsskøgers Lod.

¹⁴Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁵Den elendige frelser han ved hans Elende og åbner hans Øre ved Trængsel.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

¹⁶Men dig har Medgangen lokket, du var i Fred for Ulykkens Gab; ingen Trængsel indjog dig Skræk, fuldt var dit Bord af fede Retter.

¹⁶Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁷Den gudløses som kom til fulde over dig, hans retfærdige Dom greb dig fat.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁸Lad dig ikke lokke af Vrede til Spot eller Bødens Storhed lede dig vild!

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁹Kan vel dit Skrig gøre Ende på Nøden, eller det at du opbyder al din Kraft?

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

²⁰Ej må du længes efter Natten, som. opskræmmer Folkeslag der, hvor de er;

²⁰Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

²¹var dig og vend dig ikke til Uret, så du foretrækker ondt for at lide.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

²²Se, ophøjet er Gud i sin Vælde, hvo er en Lærer som han?

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²³Hvo foreskrev ham hans Vej, og hvo turde sige: "Du gjorde Uret!"

²³Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!"

²⁴Se til at ophøje hans Værk, som Mennesker priser i Sang!

²⁴Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁵Alle Mennesker ser det med Fryd, skønt dødelige skuer det kun fra det fjerne.

²⁵Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁶Se, Gud er ophøjet, kan ikke ransages, Tal på hans År kan ikke fides.

²⁶Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁷Thi Dråber drager han ud af Havet, i hans Tåge siver de ned som Regn,

²⁷Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁸og Skyerne lader den strømme og dryppe på mange Folk.

²⁸jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

²⁹Hvo fatter mon Skyernes Vidder eller hans Boligs Bulder?

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

³⁰Se, han breder sin Tåge om sig og skjuler Havets Rødder;

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

³¹Thi dermed nærer han Folkene, giver dem Brød i Overflod;

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³²han hyller sine Hænder i Lys og sender det ud imod Målet;

³²Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³³hans Torden melder hans Komme, selv Kvæget melder hans Optræk.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.