¹Ja, derover skælver mit Hjerte, bævende skifter det Sted!

¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

²Lyt dog til hans bragende Røst, til Drønet, der går fra hans Mund!

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

³Han slipper det løs under hele Himlen, sit Lys til Jordens Ender;

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

⁴efter det brøler hans Røst, med Højhed brager hans Torden; han sparer ikke på Lyn, imedens hans Stemme høres.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁵Underfuldt lyder Guds Tordenrøst, han øver Vælde, vi fatter det ej.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁶Thi han siger til Sneen: "Fald ned på Jorden!" til Byger og Regnskyl: "Bliv stærke!"

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁷For alle Mennesker sætter han Segl, at de dødelige alle må kende hans Gerning.

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁸De vilde Dyr søger Ly og holder sig i deres Huler:

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁹Fra Kammeret kommer der Storm, fra Nordens Stjerner Kulde.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

¹⁰Ved Guds Ånde bliver der Is, Vandfladen lægges i Fængsel.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹¹Så fylder han Skyen med Væde, Skylaget spreder hans Lys;

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹²det farer hid og did og bugter sig efter hans Tanke og udfører alt, hvad han byder, på hele den vide Jord,

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹³hvad enten han slynger det ud som Svøbe, eller han sender det for at velsigne.

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹⁴Job du må lytte hertil, træd frem og mærk dig Guds Underværker!

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁵Fatter du, hvorledes Gud kan magte dem og lade Lys stråle frem fra sin Sky?

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁶Fatter du Skyernes Svæven, den Alvises Underværker?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁷Du, hvis Klæder ophedes, når Jorden døser ved Søndenvind?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁸Hvælver du Himlen sammen med ham, fast som det støbte Spejl?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁹Lær mig, hvad vi skal sige ham! Intet kan vi få frem for Mørke.

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

²⁰Meldes det ham, at jeg taler? Siger en Mand, at han er fra Samling?

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²¹Og nu: Man ser ej Lyset, skygget af mørke Skyer, men et Vejr farer hen og renser Himlen,

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²²fra Norden kommer en Lysning. Over Gud er der frygtelig Højhed,

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²³og den Almægtige finder vi ikke. Almægtig og rig på Retfærd bøjer han ikke Retten;

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²⁴derfor frygter Mennesker ham, men af selv kloge ænser han ingen.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.