¹Kender du Tiden, da Stengeden føder, tager du Vare på Hindenes Veer,

¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²tæller du mon deres Drægtigheds Måneder, kender du Tiden, de føder?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³De lægger sig ned og føder og kaster Kuldet,

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Ungerne trives, gror til i det frie, løber bort og kommer ej til dem igen.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵Hvem slap Vildæslet løs, hvem løste mon Steppeæslets Reb,

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶som jeg gav Ørkenen til Hjem, den salte Steppe til Bolig?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷Det ler ad Byens Larm og hører ej Driverens Skælden;

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁸det ransager Bjerge, der har det sin Græsgang, det leder hvert Græsstrå op.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁹Er Vildoksen villig at trælle for dig, vil den stå ved din Krybbe om Natten?

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Binder du Reb om dens Hals, pløjer den Furerne efter dig?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Stoler du på dens store Kræfter; overlader du den din Høst?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Tror du, den kommer tilbage og samler din Sæd på Loen?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹³Mon Strudsens Vinge er lam, eller mangler den Dækfjer og Dun,

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴siden den betror sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Sandet,

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵tænker ej på, at en Fod kan knuse dem, Vildtet på Marken træde dem sønder?

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶Hård ved Ungerne er den, som var de ej dens; spildt er dens Møje, det ængster den ikke.

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷Thi Gud lod den glemme Visdom og gav den ej Del i Indsigt.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸Når Skytterne kommer, farer den bort, den ler ad Hest og Rytter.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁹Giver du Hesten Styrke, klæder dens Hals med Manke

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰og lærer den Græshoppens Spring? Dens stolte Prusten indgyder Rædsel.

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹Den skraber muntert i Dalen, går Brynjen væligt i Møde;

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²²den ler ad Rædselen, frygter ikke og viger ikke for Sværdet;

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²³Koggeret klirrer over den, Spydet og Køllen blinker;

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴den sluger Vejen med gungrende Vildskab, den tøjler sig ikke, når Hornet lyder;

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵et Stød i Hornet, straks siger den: Huj! Den vejrer Kamp i det fjerne, Kampskrig og Førernes Råb.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁶Skyldes det Indsigt hos dig, at Falken svinger sig op og breder sin Vinge mod Sønden?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷Skyldes det Bud fra dig, at Ørnen flyver højt og bygger sin højtsatte Rede?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸Den bygger og bor på Klipper, på Klippens Tinde og Borg;

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹den spejder derfra efter Æde, viden om skuer dens Øjne.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰Ungerne svælger i Blod; hvor Valen findes, der er den!

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.